Tulokulma

Ensimmäinen oikea polkupyöräilijä, johon tutustuin, oli Hattara. Katso vittu googlesta. Legendaarinen polkupyörälähetti Suomessa ja kansainvälisesti. Free-kitaristi. Kaikin puolin outo, rento ja fanaattinen elämänsankari. Hänen mukaansa on nimetty runko.

Hattaran kautta tutustuin muihin polkupyörälähetteihin. Muun muassa ropaushommien alfaurokseen Eppuun, edelleenkin asenteellisia talvikilsoja keräävään Pappaan sekä tietysti Mersuun eli Lauriin, joka ajoi cyclocross-polkupyörällä mistä tahansa ja lujempaa kuin kukaan, koska oli jättänyt ammattiajot ja energiaa riitti.

Aloittelijan innosta piukeana ajoin tämän polkupyöräilyveljeskunnan hangaround-jäsenenä erilaisissa tapahtumissa. Muun muassa Tahkolla, Kangasala 24h:ssa ja porukan omissa kilvoitteluissa, jotka yhdistivät kaljanjuontia ja polkupyöräilyä sopivassa suhteessa mutta pitkään.

Meno oli sangen etäällä seuraverkkarihenkisestä kilvanajosta. Jälkikäteen analysoituna avainsanoja olivat riippumattomuus, vaihtoehtoisuus ja kovuuden manifestointi puutteellisin välinein. Eli käytännössä vaihdepyöräilijöiden päihittäminen fikseillä sekä maastossa että maantiellä.

Minulla oli ihan helvetin hauskaa.

Tietysti olin aiemminkin löytänyt vahvan viiteryhmän musiikkipiireistä. Mutta tässä porukassa polkupyörällä ajaminen riitti avaimeksi kollektiiviin, joka oli yhtä aikaa äärimmäisen avoin ja suljettu. Maskuliininen ja täynnä nörttejä. Taitava ajamaan ja kilpailuvastainen.

Tulokulmani polkupyöräilyyn oli poikkeava. En ole seurajunnu, jolle kilpailut ovat kiva syy saada hampurilainen. En ole projektipäällikkö, joka ryhtyy kilpailemaan ostamalla wattimittarin. En ole työmatkatempoilija enkä maastonautiskelija. En etenkään ole kansallisen tason ryppyotsa.

Myöhemmin minusta on tullut tätä kaikkea. Sen myötä olen oppinut, että BC Hellsingin pääkallopojilta omaksumani tulokulma ei olekaan poikkeava. On polkupyörä ja sen ympärillä kaveripiiri, joka pitää itseään vähän erilaisena kuin muut, vaikka on samanlainen.

Mutta alkuperäinen tulokulmani pyöräilyyn oli tutusta teemasta niin helvetin hauska versio, että se kantaa edelleen.