Pickenflick on valmis

Takakiekko paikoillaan ja pari lenkkiä ajettu tällä kokoonpanolla. Haikea olo - nyt se on valmis.

Ulkonäkösyistä stemmin voisi päivittää kokomustaan, ja myös eteen voisi vaihtaa epäkestävän mutta ah niin sippoisen Rocket Ronin, nyt kun VPCX-kisat on lusittu ja rymykiekot odottaa.

Mutta näin tämä on hyvä. Aivan helvetin hyvä. Pyörän asettuminen vaikuttaisi kestävän pari vuotta, siis siihen asti että enimmät osat on joutunut kertaalleen vaihtamaan. Onneksi putkiosat, jarrut ja runkosetti osui kerralla kohdalleen...

Runkosetti: On-One Pickenflick, L

Satula: SDG Ti-Fly

Satulatolppa: FSA SL-K, 31,6

Satulatolpan kiristin: On-One, 34,9

Ohjainlaakeri: FSA Orbit C-40 No. 42

Stemmi: Planet X Superlight Team 3D Forged, 100 mm 6 astetta

Ohjaintanko: Planet X Road Strada Shallow Drop, 44 cm

Kahvat: Sram Rival, 10-speed

Kammet: Sram Force, 170 mm 110 BCD

Eturatas: Absolute Black Oval, 38t 110 BCD

Kasetti: Shimano Ultegra, 11-28

Takavaihtaja: Sram X9 Type 2, short

Ketju: Sram PC-1071

Polkimet: Shimano XT

Jarrut: Avid BB7 Road

Jarrulevyt: Sram Centerline, 160 mm

Etukiekko: MCarbon Nextie 29er 30 mm hooked + Fun Works N-Light EVO + DT Aerolite

Takakiekko: Mcarbon Nextie 29er 30m mm hookless + Fun Works N-Light EVO + DT Revolution

Etukumi: Vittoria Cross XL Pro, 33 mm

Takakumi: Schwalbe Rocket Ron EVO, 33 mm

Mistäs tämä alkoikaan? Oli jotain monstercross-etukumia ja paskalaatuista kiekkoa. Oijoi.

VPCX Vuosaari

Ilkka Jaakkola otti videoo joka räjäyttää leiskan:



Ouvinen otti kuvia.

Webscorer otti aikaa.

Danin rata otti henkeen.

Mukana oli 28 uutta ja vanhaa, jotka olivat sitä mieltä että ihan pöhköö ja koska seuraava. Minä voitin 2 x 3 h unilla.

Suppilovahverotarkastus

Ryytykää konttoreihinne. Nämä ovat niitä päiviä, jolloin kannattaa olla lievästi vajaatyöllistetty freelancer. Kun aamulla aurinko paistaa ja maa on kuurassa, voi päättää lähteä Sipoonkorpeen. Tuosta vaan. Sitä elämänlaatua ei pelkällä rahalla saa. Sen saa niukan rahan ja runsaan ajan yhdistelmällä.

Mysteerisaunalla tietysti. Vaihteeksi Pickenflickillä.

Sunnuntaina on SM-kisat, kurkku on vähän karhea ja jaloista puuttuu puhti, joten mitään lenkintapaista ei kannattanut ajaa. Kävin vain tekemässä suppilovahverotarkastuksen.

Se vaati kolmisen tuntia teknistä cyclocrossia. Ja kyllä, suppilovahveroita oli juuri siellä missä pitikin.

Krossi-tubeless

Päivitin titamiini-krossarin kiekot. Runkosetin mukana tulleet kiekot painoivat kuin syntitaakkani, mutta eniten häiritsi tubeless-säätö. Väittivät tubelesseiksi eikä mitään teippejä sun muita tarvittu, mutta kumit eivät nousseet vanteille, ja jos nousivat, eivät pysyneet.

Psst-psst, sanoivat paskakiekot, kun ajoin niillä juurien yli. Kaikki kumit, jopa aito-tubelessit, pihistelivät ilmaa vanteen reunasta. Kaiken huippu oli kun pikkukännissä jänöhyppäsin huonosti rotvallille ja kumi rullasi vanteelta. Runtua tuli sekä mieheen että kehään. Jälkimmäistä siloitin viilalla. Ei ole siitä kehästä enää krossi-tubelessiin.

Koska tubeless on kaikessa maastopyöräilyssä tärkeä askel kohti taivaallista auvoa, paskakiekot harmittivat. Ostin halvalla paskaa jonka luulin toimivan, ja sitten kiusasin sillä itseäni ihan liian pitkään.

Polkimineen vähän alle 9 kg rossipyörää. Metalliseksi
ja levyjarrulliseksi ihan ok, kai.

Vitutus maksoi reilut viisisataa euroa. Tilalle tuli internetin ihmemaasta jotain sellaista kuin "Fun Works N-Light Evo DT Swiss XR 331 Aerolite disc 1490g Laufradsatz 29er incl.TLR Kit" eli kevyt tubeless-kiekkosetti halpisnavoilla, keventelypinnoilla ja laatukehillä.

DT Swissille TLR-renkaat nousivat helposti ja napsahtivat uskoa luoden. Eteen laitoin Schwalbe Rocket Ronin, joka on kevyt mutta tubeless-yhteensopivuudeltaan epäluotettava. Taakse laitoin Maxxis Mud Wrestlerin, joka on painavampi mutta tubelessimpi.

Äsken kävin testaamassa ja huomasin, että krossi-tubeless on vaikea asia. Maastossakin tubeless-virityksien onnistuminen riippuu tähtien asennosta, krossissa vielä enemmän. Nyt kumit pysyivät vanteella mutta eivät kestäneet.

Rocket Ron sai lenkillä neljä viiltoa, joista litku pursusi. Reunalangan viereistä pikkuviiltoa sain huljutella pitkästi umpeen. Pumppailua kertyi enemmän kuin ajoa. Se rengas on liian rimpula minun krossiini, säästän hiekkateille.

Sen sijaan Mud Wrestler toimi kuin tauti - piti, pysyi, kesti. Seuraavalla lenkillä lasken paineet puoleentoista ja lähden Kivikkoon. Jos vielä toimii niin ylävitoseen tulee asiaa.

Pickenflick keveni pari kiloa. Pito, rullaavuus ja mukavuus lisääntyivät valtavasti. On se sen arvoista.

Väärin opittu reitti

Lammassaaren laiturilla.
Älä aja tänne pyörällä.

Tänään eksyilin Tapulikaupungin, Tikkurilan ja Malmin ulkoiluväylillä. Eksyily johtui siitä, että olen eksyillyt siellä aiemminkin.

Jos pyöräilijä eksyy jossain, se ei tarkoita, että hän seuraavalla kerralla löytäisi tiensä paremmin. Eksyilyreitit näyttävät seuraavalla kerralla tutuilta, joten ne vetävät puoleensa. Aivoihin on kaivertunut yksi reitti, ja sitä seurataan. Vaikka se olisi väärä.

Kylläpä on helvetin hieno laite se aivo.

Tapulikaupunki, Tikkurila ja Malmi ovat pannukakuntasaista ulkoiluväylien ja kelvien viidakkoa. Onneksi aurinko paistoi joten suunnistin sillä. Ajoin ensin aurinko vasemmalla ja sitten takaisin aurinko oikealla.

Lisäksi otin titaanipyörää haltuun teknisellä kikkailulla Pikkukosken enskabaanoilla ja kävin tsekkaamassa Lammassaaren. Se oli ennallaan, nimittäin täynnä jalankulkijoita, jotka syystäkin katsoivat lainsuojatonta pyöräilijää syyttävästi. Lupaan pyhästi tästä lähin ajaa Lammassaaressa vain paskalla säällä.

Harjoituspäiväkirja:
PK + cc-tekniikka, 2,5 h

Pyramidi

Onneksi 2 x 5 x 2:n lisäksi on toinenkin intervalliharjoitus, jota pääni kestää: pyramidi. Valitan, sekään ei ole tieteellisesti todistettu, pyöräilijöitä ihmetekoihin kautta maailman siivittävä, täsmällisiin sykeprosentteihin pelkistyvä salakaava.

Se on vain minulle sopiva tapa kitua erilaisten kynnysarvojen molemmin puolin.

Tiedän kynnysarvoista vaikka mitä. Aerobinen kynnys sijoittuu vauhtien "reippaasti" ja "kovaa" väliin. Anaerobinen kynnys sijoittuu vauhtien "kovaa" ja "täysii" väliin. Olen usein mittauttanut kynnysarvot itselläni ajamalla reippaasti, kovaa ja täysii. Tulos on tarkka. Jaksan ajaa reippaasti pitkään ja kovaa kauemmin kuin täysii.

Koska kisoissa ajetaan sekä kovaa että täysii, harjoituksissakin kannattaa. Pyramidi on sitä varten. Näin se käy.

Lämmittele. Aja sitten vedot, joiden pituudet ovat 1, 2, 3, 4, 5, 4, 3, 2 ja 1 minuuttia. Vetojen välissä kahden minuutin palautus. Sitten yritä kotiin suihkuun ilman että bonkkaat. Voit rakentaa pyramidin myös kuuteen minuuttiin, mutta silloin et jaksa ajaa loppuminuuttia yhtä lujaa kuin alkuminuuttia eli mokasit ja hävisit.

Minuutti ajetaan täysii mutta viisi minuuttia vain kovaa. Jalat kertovat vedon puolivälissä onko vauhti sopiva. Joka vetoon pitää löytää oikea vauhti. Siksi pyramidi kehittää kunnon lisäksi päätä.

Julmuudestaan huolimatta pyramidi on psyykkisesti helppo. Siksi se sopii pehmeille vanhoille paskoille. Minuutin jaksaa täysii koska se on vain minuutti, ja seuraavat ovat helpompia. Viisi minuuttia kestää kovaa, koska ei tarvitse ajaa täysii, ja seuraavat ovat lyhyempiä.

Harjoituspäiväkirja:
1:45, sis. pyramidivedot 1-5-1

Tutustutaan

Pickenflick Kivinokan kärjessä.

On ollut ostokatumus tuosta unobtainiumtitaanipyörästä. Sen pitäisi olla kaunis ja himottava laite, mutta letkut ovat repsottaneet jo monta viikkoa enkä ole sisäkumejakaan saanut poistettua.

Nyt tomistauduin laittamaan vaijerivedon osapuilleen kuntoon. Letkujen asettelun vaikeutta ei tule ajatelleeksi ennen kuin asettelee ne rungon suunnittelun vastaisesti. Mutta kun minä haluan täyspitkän kuoren takavaihtajalle. Ja tiedän miksi.

Pyörälle antamani rakkaus houkutti lenkille, kuten aina. Pyöristä tulee omia ja tärkeitä ja hienoja kun niitä säätää ja rakentaa ja pohtii. Tai kun niiden kanssa taistelee. Niin minulle yleensä käy.

Tunnin vauhtileikittelyn jälkeen naamalla oli idiootin virne. Ihan polkupyörältä tuntui, ja sen lisäksi houkutteli kiihdyttelemään ja kanttailemaan ja hyppimään ja rymistelemään. Vielä kun laitan ryskäämistä kestävät kumit, tätä pyörää ei pidättele mikään.

Hauskanpitopyöräksi minä tämän ajattelin, ja sellainen siitä vähitellen tulee. Sykemittarikin jäi kotiin.

Harjoituspäiväkirja:
vauhtileikittelyä tunti

Pickenflick

Titaania! Tuhlausta! Heräteostos!

No ei.

Kesällä 2013 rossikisoissa ja -lenkeillä vanha Cross-check väsyi ja melkein kuoli. Paitsi runko tietysti. Mikä pahan tappaisi. Uusintalistalle kertyi tavaraa: takavaihtajan kahva, rissat, eturattaat, pakka, ketjut, etuvaihtaja, kaksi kehää sekä toisen takakiekon vapaaratas ja laakerit.

Tuumin että olen minä sen verran jo rossia ajanut ja vanhentunut, että saan ostaa uuden pyörän.

Tavoitteena oli VPCX-kelpoinen Sipoonkorpipyörä. Siirtymät jouhevasti, hiekkatiellä mukavampi kuin maasturi, pehmeillä poluilla jämäkämpi kuin krossari. Virallisia krossikisojahan ei Suomessa ole, joten pitkänmatkan ajelu ja mukavuus ja yksinkertaisuus tähtäimessä. Ei kisakireää mutta kestävä. Kuitua, hipoterästä tai titaania. Levyjarrut, mekaaniset koska hydrauliset ovat törkeän hintaisia ja kärsivät lastentaudeista. 1 x 10 -vaihteisto, koska se riittää. Tubeless-kehät ja niille 45 mm kumit. Varjo-SM-kisojen jäämutahelvetin jälkeen myös täyspitkät vaijerivedot.

On-Onelta tuli Pickenflick. Ohentamatonta perustitaania, kohtuu hinta, perushyvät palikat, geo vähän Cross-checkiä eloisampi kulmilta mutta samanlainen muuten. Totesin että kompliitista saisi vähillä muutoksilla ajettavan. Täyspitkä vaijeriveto takavaihtajalle tulisi aiheuttamaan esteettisiä ongelmia, mutta on niistä ennenkin selvitty mutaan peittämällä.

Ne muutokset:

Sramin OEM-halpiskammet myyntiin ja tilalle kompakti-Forcet, jotka ostin Hi5Bikesin halvennuksesta itselleni synttärilahjaksi tätä uumoillen. Siitä rattaat veks ja tilalle Wolftooth. Etuvaihtaja hittoon. Taakse laajempi pakka ja Type-vaihtaja, lähikaupasta tietysti. Kumeiksi niin läskit kuin menee.

Ei se ihan putkeen mennyt. Muut palikat loksuivat kohdilleen mutta takakolmion alaputkien silta tuli läskikumin tielle. Kumit ovat toistaiseksi eri paria ja laittamatta tubelessiksi.

Ehkäpä se silta pitäisi ruuvipenkissä puristaa kasaan. Se olisi väärillä työkaluilla korjaamisen henkilökohtainen ennätys, vaikka monenlaista on tullut tehtyä. Tai sitten pitää tyytyä pienempiin kumeihin.

Runkosetti: On-One Ti Pickenflick, L

Takavaihtaja: Sram X9 Type 2, medium

Kahvat: Sram Rival

Kammet: Sram Force, 110 BCD, 170 mm

Eturatas: Wolftooth, 40t

Keskiö: Sram GXP

Pakka: Sram PG1070, 11-36t

Ketju: Sram PC1071

Jarrut: Avid BB7 Road

Tanko: Planet X Road Bar Strada Shallow Drop, 44cm

Stemmi: Planet X Superlight Team 3D Forged Stem, 100 mm

Ohjainlaakeri: FSA Orbit C-40 No.42 ACB Tapered Headset

Kiekot: Selcof WHT29 Tubeless MTB

Etukumi: Kenda Slant Six Pro 29 x 1.80 SCT

Takakumi: pending

Satula: Planet X Sportive Ultra Ti

Satulatolppa: FSA SL-K, 31.6 mm

Panta: On-One 6061T6, 34.9 mm

Polkimet: Shimano SPD XT

Polkupyörä kaunistuu etuvaihtaja poistamalla.

Edessä on tilaa 1.80 Kenda Slant Six Prolle. Takana ei.

Harjoituspäiväkirja
Työmatkat
Juoksu 2 x 15 min, sis. 5 min vedot + keskivartalo