Jäähyväiset Ubertolle

Viimeiset pari kuukautta Uberto on lojunut vintillä runkosettinä. Nyt otin keskiön ja stongan irti ja pyyhin putket siisteiksi luovutusta varten. Sen on aika mennä.

Uberto on ensimmäinen runkosetti, johon minulla ei ennättänyt syntyä tunnesidettä. Nätti helmiäismaali, peruslaadukas teräs ja klassinen sirous tekivät siitä haluttavan, mutta siihen se jäi. Kasasin peruspalikoista, ajoin kesän kaupunkiajot ja pari lenkintapaista, huomasin pieneksi ja laitoin myyntiin. Ensin hankintahintaan, sitten oppiraha-alennuksella.

Sen verran tunteelliseksi lipesin tuossa runkosettiä hipelöidessäni, että toivon Uberton löytävän hyvän kodin tai ainakin hyvän matkan. Pyhäpyörä, ratapyörä, käyttöpyörä, rottapyörä. Ehkä muutaman vuosikymmenen päästä autotallilöytö, entisöinti ja alusta uudestaan.

Godspeed!

Työmatkapyörällä

Kun ripustin Ubertoa VR:n vittumaiseen henkariin from hell, joku täti kysyi määränpäätä. Sanoin että Turkuun. "Ai sinnekö pyöräilemään?"

No ei vitussa. Menen työmatkalle, mutta täti hyvä, sinun pieneen vajavaiseen mieleesi ei taida mahtua, että oikea, keskituloinen toimittaja voi ottaa pyörän mukaan ihan vaan hyödykseen.

Fillari maksaa viisi euroa suunta, ja vaikka VR:n henkarit from hell ovat paitsi helvetistä myös perseestä, fillarikyydillä säästää tuntikaupalla aikaa, pari bussilippua ja muutamia taksimatkoja.

Ajoin Turun rautatieasemalta Naantaliin puolessa tunnissa reppu selässä myötätuuleen, vaikka kelvi kiersi aivan vitunmoisia lenkuroita ohitusteiden alitse, ylitse ja sivuitse, kuten tapana on.

Ratsasin Naantalin halvat ruokapaikat vartissa. Kävellen olisin mennyt lähimpään, ja ne ovat muuten vitun kalliita ja paskoja, ainakin olutvalikoimasta päätellen. Sitten fiilistelin rannassa ja ajelin kävelyvauhtia, joka itse asiassa on juoksuvauhti, mutta tuntuu kävelyltä.

Mikä ihmisiä vaivaa, kun ne eivät kuljeta fillareita aina mukana joka paikkaan?

Uberto Naantalissa.

Uberto

Yleiskesäpyöräni Peacemaker alkoi rakoilla. Ryhdyin katselemaan uutta. Mieluummin 120 perällä eikä vesijohtoputkea, muuten ei väliä. Biitteriksi/yleispyöräksi, ei missikisakäyttöön eikä performance-veloiluun.

Tällainen geneerinen Uberto-ratarunko on yksivaihde.netissä ollut kiertopalkintona. Poistin sen Tampereelta ja laitoin nurkissa lojuvaa osaa kiinni. Alussa vaivasi ostokatumus enkä jaksanut panostaa, että pyörästä tulisi niin nätti kuin runko edellyttää. Ajelin rullilla ja etsin ajoasentoa. Vähitellen palikat alkoivat löytää paikkansa.

Ensin ajattelin mustaa putkiosaa, mutta kun stemmiksi laitoin lootasta tuon nätin kirkkaan ja avautuvan, niin mustaksi jäi vain tolppa. Se on 27.0 ja ostin sen ylävitosesta eurolla. Luotettava Shimano-keskiö löytyi Rafulta ja kapoisen Gatorskinin taakse vaihdoin Samulilta.

Kasatessa huomasin, että Noodle-tankoni on taipunut. Joko sillä on kilometrit täynnä tai sitten on tapahtunut kauheuksia joista en onneksi ole tietoinen.

Kevään mittaan olen ajanut tällä pari pidempää lenkkiä ja kaupunkiajoa. Ajotuntuma on entiseen Peacemakeriini verrattuna yllättävän samanlainen. Ei yltiöhätäinen tai kova, vaan eloisa ja mukava. Pykälää laadukkaampi runko, pykälää huonommat putkiosat.

Harmi että loppujen lopuksi tämä on minulle sentin pari liian matala. Periaatteessa asento on ok, mutta kyse on fiiliksestä. Ajelen kevättä eteenpäin, katselen uutta runkoa ja myyn tämän hankintahintaan eteenpäin, jos emme ala tulla toimeen.

Runko ja keula: Ubertoksi tarroitettu geneerinen ratapyörä, 531 Professional, Zeuksen muhvit
Kiekot: Openpro, DT Comp, Miche
Kumit: Ultremo ZX, Gatorskin
Ohjainlaakeri: Joku Campa, alakooli oli pykältynyt, otin häkin pois ja laitoin kuulia täyteen
Stemmi: Kirkas ja suutaan aukova nätti no-name
Stonga: Nitto Noodle, taipunut
Tankonauhat: Mustat
Keskiö: Tämä oli vastoin myyntipuheita 70 mm leveä britti. Shimano UN-52, 107 mm
Kammet: Campa Chorus Record
Eturatas: 47t Velosolo, sisäpaikalla, ketjulinja just 42 mm
Takaratas: Joku 18t
Ketju: skene, ajettu
Polkimet: 540
Satulatolppa: .243 Racing, logo tussattu (!), maksoi euron
Satula: Uskollinen SDG TiFly C.