Lapiolle töitä

Tänään klo 9.05 olin Viikin metsissä lapioimassa polkuja auki. Umpihanki ulottui nilkkoihin. Tuuli ja satoi lunta. Mietin vakavasti että mitäköhän vittua.

No sitä, että täytyyhän Suomi-krossaajien näyttää SPU:lle ja UCI:lle, miten homma hoidetaan. Suomessa cyclocrossin viralliset SM-kisat ajetaan vellit housuissa jo lokakuussa, vaikka kansainvälinen ja oikea aika olisi nyt. Kuka sanoo ettei tammikuun alussa ole Suomessa hyvä krossata?

Varjo-SM-kisat on järjestetty nyt neljästi. Tämä neljäs oli kovin. Tein spoorit työntämällä lumilapiota pitkin polkuja. Muhjua ei kovin viitsinyt kaapia, koska alla oli peilijää. Nastat oli tietysti kielletty, koska UCI.

Melkein ajettava rata siitä tuli. Porukka oli katollaan koko ajan, ja pyörillä oli jatkuvaa kinaa kuskien kanssa suunnasta, mutta vauhtia riitti ainakin käsissä jos ei pyörissä. Eikä tullut ajajille kylmä.

Minulle meinasi tulla. Tiedustellessa ja lapioidessa pukkasi kovan hien, joka toimitsijana syväjäätyi välittömästi, niin vilakasti pohjoinen huokui. Onneksi Hi5Bikesin Kökä oli tuonut pakulla teltan ja tuulensuojan. Siellä kelpasi lehmänkelloja kilkuttaa.

Reilut kolmekymmentä täydellisen pöljää itsensävoittajaa oli kisaamassa. Kannatti. Ollaan me hulluja. Ja kovia.

Tulokset. Kuvia.

Terveisiä Oulusta

Oulu, tuo Pohjois-Suomen cyclocross-kulttuurin kehto!

Sikäläinen krossikommuuni lähestyi eteläisiä sielunveljiään postipaketilla.

Mitähän sieltä paljastuu? Jännitys tiivistyy kuin krossikisojen viivalla...

"Pitäkää krossiliekki kuumana! More cowbell, Jani." Kaksi lehmänkelloa ja räädejä tarroja.

No kyllä muuten pidetään. Tällaiset jutut tekevät marraskuusta pyöräilemisen arvoisen.

More cowbell seuraavan kerran sunnuntaina 23.11. klo 14 Kallvikinniemessä HEL CX -sateenvarjon alla. Ja oululaiset, S/M-kisoissa nähdään!