Sielu

Kun rakentelen pyöriä, etsin kahta asiaa. Kisapyörissä etsin funktiota. Muissa pyörissä etsin sielua.

Rungot suunnitellaan tiettyyn käyttöön ja tietynlaiset osat mielessä. Kippuratankopyörä ei oikene suoratankoiseksi. Kuituhimmeliin ei ripusteta vintage-aarteita. Maastopyörään ei laiteta krossikiekkoja. Paitsi että laitoin kyllä ja löysin sielun, mutta se oli poikkeus.

Cross-Check kuoli niihin möhkökumeihin. Se kuoli myös lokasuojafiksinä. Maantiepyöränä se pysyi hengissä mutta tuntui vetäneen liian outoja aineita.

Tuolla vintillä muistin, että tanwalleilla se aloitti. Niihin se palasi, ja sielu löytyi. Tämä pyörä sanoi minulle äsken vintillä: "Kiitos."

Monstercross on todella perseestä

Olen toimeliaasti rakentanut parina iltana itselleni monstercross-polkupyörää. Joutilas Cross-Checkin runko on odottanut vintillä loppusijoituspaikkaa, samoin Kenda Slant Six Pro -kumit, jotka joskus hankin Sipoonkorpi-päissäni. Ne piti yhdistettämän.

Kyllä siitä pyörä tuli, vieläpä tosi ruma:

Toverit, Cross-Check.

Eipä siinä, onhan tossa Campaa, Thomsonii, Openproota ja mitä kaikkee. Mutta pahasti mädänneenä sekoituksena.

Jos kuva olisi tarkka, näkisit kuinka Campa-ketju vaihtuu Sramiksi.

Campagnolohan on vittuillut kompaktikampiensa kanssa laittamalla yhden pulttireiän 112 BCD:ksi, mutta vittuilin takaisin laittamalla Sramin rattaat neljällä pultilla. Samassa hengessä korvasin rakoilleen Campa-etuvaihtajan Shimanolla ja lisäsin lyhyeksi katkenneeseen Campa-ketjuun pätkän Sramia - hyvin toimii. Letkuläjästä löytynyt takajarruvaijeri oli liian lyhyt ja meni syrttyyn, mutta kyllä vaihdevaijerikin kevyttä jarruttelua kestää. Ja niin edelleen.

Harmi vaan että ne Kendan montercross-kumit tappaa pyörän ihan kokonaan ja kertakaikkisesti.

Kiihdyttäminen on raskasta. Maastossa neppailu on vielä raskaampaa. Tasaisella ei rullaa. Jos harkitsee kääntymistä, tangosta saa vääntää tosissaan, koska kumi tahmaa tiehen kiinni, mutta sitten alkaa tapahtua: Cross-Checkin hupaisa taipumus itsensä kääntämiseen korostuu vikuroinniksi, koska ohjausgeon nousu lisää wheel flopia.

Tiedän tismalleen mitä teen niillä montercross-kumeilla. Työnnän ne sinne missä aurinko ei paista, jos ne vain mitenkään mahtuvat. Jotain clearance-ongelmia tulee siinäkin varmaan, on se sellainen laji se monstercross.

Voi helvetin perse että piti sellaiset kumit jostain amerikanmaalta tilata oikein tullien kera.

Tiedän mitä teen. Laitan tohon voittamani Challenge Grifo XS:t ja ryhdyn odottamaan kesää ja kuivia hiekkateitä.

Rakkaus satuttaa.

Surly Cross-Check

Herttoniemestä ikuisuuteen! Cross-Check kestää.

Tämän rungon ja minun yhteinen historia alkoi 15.9.2007 Kangasalla. Silloin ainoa pyöräni oli sininen Tunturi Kayapo, ja sillä ajamalla voitin VPCX-osakilpailusta cyclocross-renkaat, legendaariset Tioga Bloodhoundit! Ajattelin että siinähän minulla on runkoa vaille cyclocross-pyörä ihan ilmaiseksi.

Eppu alias Tikkurilan Ajomies alias Hikiän Ajomies kuumotteli silloin joltain palstalta Gunnaria, joten Epun kevyesti sisäänajama Cross-Check oli myynnissä. Koeajoin, totesin sopivaksi ja tehtiin kaupat melkein kisapaikalla. Hinta oli halpa ja sisälsi ohjainlaakerin muttei maaleja, koska ne Eppu oli poistanut. Pyörä oli Epun myyntipuheen mukaan ruostuneen titaanin värinen.

Cross-Checkistä tuli ensimmäinen pyörä jonka kasasin itse. Aluksi vein rungon Tattikselle maalaamoon. Väriksi valitsin Helsinki-päissäni raitiovaununvihreän. Kun menin hakemaan runkoa, Elekon hitaat mutta lempeät peikot olivat päättäneet maalata sen harmaa-celesteksi. En tykännyt, mutta uusintakierros oli ilmainen.

Sitten tilailin verkkokaupoista täyden Campagnolo Veloce -sarjan, kasautin kiekot ja räävin putkiosia kasaan. Budjetti paukkui ja oppirahoja tuli maksettua epäyhteensopivien italo-stemmien ja -stongien kanssa, mutta kyllä se siitä valmistui. Opin paljon ja nopeasti polkupyörän sielunelämästä. Jo noin kolmen vuoden ajon ja kokeilun ja etsinnän jälkeen Cross-Check oli löytänyt melko lopullisen asunsa.

Cross-Check VPCX-voittajana.

Hyviä osia ovat olleet:

- FSA Omega Compact -stonga. Järkevä ajoasento krossaamiseen, kun alaotteelta pystyy päästelemään röykkyalamäkiä.

- Krossikiekoissa 36 pinnaa takana, muuten ei kestänyt.

- Maantiekiekot tiukemmalla pakalla, tämä oli monikäyttöpyörä.

- Cane Creek S2 -ohjainlaakeri. Periytyi Epulta. Fit and forget.

Huonoja osia ovat olleet:

- Campagnolo Veloce -takavaihtaja. Näitä hajosi kolme, kaikki kiinnityspultista. Mikään ei pitänyt ketjua kireällä, joten ketju putoili.

Kuluvia osia ovat olleet:

- Mavic Open Pro -kehät. Sorvautuvat joka sään ajossa vaihtoon parin vuoden välein.

- Ketjut, yhdet vuodessa.

- Pakat, kaksi pakkaa aina ajossa ja kolmen vuoden jälkeen molemmat aina vaihtoon.

- Campagnolon ulkoisten kuppien laakerit.

Normaalia VPCX-maastoa.

Yhteisten maastokilometrien myötä pyörästä kehittyi VPCX-voittajapyörä. Opin ajamaan sillä typeristä paikoista aika lujaa. Osakilpailuvoittoja tuli riittävästi, cup-voittoja pari. Mutta kehittyi siitä pyörästä muutakin.

Cross-Checkillä ajoin kaikki talvet lokasuojapyöränä. Cross-Checkillä ajoin Emilian kanssa kotiovelta Kroatiaan. Cross-Checkillä ajoin Emilian kanssa Teneriffan ja Gran Canarian mäkiä ensimmäisen kerran. Cross-Checkillä ajoin Vätternrundanin yhdeksään tuntiin. Ja lopuksi, marraskuussa 2013, ajoin Cross-Checkillä Samulin kanssa 400 km putkeen.

Cross-Check Teneriffalla.

Cross-Check lähdössä Kroatiaan.

Cross-Check Ljubljanassa.

Maastossa Cross-Check on vakaa mutta hauska. Geometrian hupaisin ominaisuus on parahultainen taipumus kääntää itseään. Runko ahmii mutkat, mutta haluaa joskus tehdä lowsidet. Röykytyksessä Cross-Check joustaa paljon, etenkin keulasta. Se tekee pyörästä maastomukavan, mutta haittaa tarkkuutta kivikossa. Mutta kuka idiootti nyt krossipyöränsä kivikkoon ajaisi? Muuten rungon löysyys haittaa lähinnä retkiajossa ja alppilaskujen jarrutuksissa. Maantieajossa droppitangolla Cross-Checkistä tulee hämmästyttävän vilkas ja eloisa, ja väljä geo auttaa mukavuuttakin.

Cross-Check toiseksi viimeisessä kisassaan,
Kivikon hiekkamäessä.

Kaikki loppuu aikanaan, niin myös Cross-Checkin elämä krossi- ja maantiepyöränä. Loppuvuonna 2013 osat olivat niin lopussa, että korjaamisessa ei enää ollut järkeä. Kiekot, kahvat, voimansiirto, renkaat, jarrut, kaikki. Mutta runko oli kuin uusi. Mikä pahan tappaisi.

Varsinainen maantiepyörä oli tullut jo hankittua. Uuden krossipyöränkin hankin. Cross-Checkille ajattelin tulevaisuutta lokasuojafiksinä.

Riisuin vaihteet, vaihdoin kammet ja voimansiirron ja lähdin ajamaan. Pyörä tuntui täysin kuolleelta. Kaupunkiajossa ajoasento oli tukala. Krossikumit painoivat, puhkeilivat ja ennen kaikkea tuntuivat sietämättömän laiskoilta. Ymmärsin että droppitankokrossarina Cross-Check kaipaa vapaaratasta ja polkua elääkseen.

Laitoin alle pistosuojatut nakkikumit ja pyörä alkoi virota. Cross-Check on aina tuntunut maantiekiekoilla eloisalta, niin nytkin. Mutta ajoasento harmitti edelleen.

Suoraa kapeaa stongaa en halunnut, koska sillä on typerä ajaa putkelta mäkiä, ja lisäksi tarvitsisin naurettavan pitkän stemmin. Ratkaisuksi löytyi laarin pohjalta nousukahvat. Nousukahvat ovat neroutta! Kaupungissa normiotteella ajoasento on valpas ja pysty, mutta pitkää matkaa voi ajaa kahvoilta, ranteet järkevässä kulmassa. Mäissä on hauskaa.

Kahvat tuntuivat kylmiltä käteen, joten kiedoin stongaan kierrätystankonauhaa fillarin edellisestä iteraatiosta. Toimii.

Cross-Check nyt.

Runko: Surly Cross-Check

Ohjainlaakeri: Cane Creek S2

Kammet: Campagnolo Chorus, 175 mm

Polkimet: 520

Kiekot: Vanha FixieInc + DT Comp + Open Pro

Eturatas: Velosolo 44t

Takarattaat: Velosolo 19t + 18t

Ketju: Skene

Kumit: Gatorskin ja Marathon Supreme

Tolppa: Syntace, kuitua!

Satula: SDG Ti-Fly, uudelleen päällystetty

Stemmi: Tunturi by Kalloy

Stonga: Ritchey Laurin laarista

Nousukahvat: Kyläsaari

Tankonauha: Lizard Skin DSP