Huonommin kuin ennen

Nurmijärven marttakisat, kauden oikea aloitus.

Kuva: Jari Birling.

Lähtövaatteen alla avg 99, max 101. Tasainen suoritus siihen asti.

Eka kierroksen kivikkopätkällä viikon vanha eturatas kiveen. Välitys 38-hampaisesta 37-hampaiseksi. Ketju alkoi pudotella ja tahmailla. Lupaan pyhästi laittaa kölin takaisin.

Sitten mahtipannut kyljelleen. Helppo paikka mutta eturengas ei noussut vinon, liukkaan tukin yli. Letkasta tuli kannustusta kun kasailin itseäni. Pyöräilyn tähtihetkiä.

Sitten mahti-OTB:t. Tukkidroppiin sukkasillaan, keulan pudotus huonosti, pää edellä kaseikkoon. Letkasta tuli taas kannustusta kun kasailin itseäni. Pyöräilyn tähtihetkiä.

Tämän jälkeen pujottelukeppinä. Liikaa painetta renkaissa joten pyörä vikuroi, mutta kun se varaosatakakiekko ei tubelessina tuntunut luotettavalta.

Siksi kädet hapottivat vielä enemmän kuin jalat. Helvetin painava pyörä ja heikko mies joten polkupätkillä en jaksanut komentaa. Ihan vitun turhaan vähän tein talvella kuntosalia.

Loppupuolella asvalttipätkällä ketju kammen ympäri sykkyrälle. Katsoinkin että uuden eturattaan tappi näyttää ansalta. Peloton ajoi ohi kun nyin ketjua.

Eka kierros avg 173, max 183. Toka kierros avg 166, max 176. Onneksi ei kolmatta kierrosta.

Tähän asti kaikki sujui siis normaalisti. Tällaista marttakisoissa on. Tosi hauskaa.

Toisaalta: Neljä kisattua vuotta olen koko ajan kehittynyt. Nyt ajoin ensimmäistä kertaa huonommin. Putosin takaisin 20 parhaan huonommalle puolelle. Tähän syviä mietteitä vanhenemisesta, treenaamisesta ja huvittamisesta.

Valivali. Hunajaliemi toimi hyvin. Emilia oli mukana ja ajoi ehjänä maaliin. Seurakavereiden kanssa oli kiva puhua paskaa.

Mikä tärkeintä, eikö vain, voitin muutaman kaverin joille ennen hävisin, ja ilman tekniikkamurheita. Kunnon paskentuminen on epidemia, joka ei iskenyt minuun pahimmin.

Harjoituspäiväkirja:
tänään 2 h maantiepyöräpalauttelua