Torstain pitkä maantielenkki. Perjantain ajelut ja valvomiset. Lauantain pitkälliset ajohommat ja taas valvomiset. Sunnuntain aamuajot ja illalla puolison synttäribileet kaljoineen.
Eilen ajoin töihin ja takaisin mummisvauhtia, koska en lujempaa päässyt. Illalla yritin käydä polkujuoksemassa jalkoja auki, mutta kroppa kertoi vartin jälkeen että ei se kertakaikkiaan käy. Tuli myös paskahätä, koska olin syönyt koko päivän. Kusihätää ei tullut, vaikka join kolme litraa vettä iltapäivän aikana. Mikään paikka ei ole kipeä, mutta väsyttää, väsyttää, väsyttää.
Ei ole ensimmäinen kerta, mutta aina se on yhtä vittumaista. Joudun miettimään väsymyksen laatua.
Odottelenko rauhassa superkompensaatiota eli kunnon nousua levossa? Pystyisinkö pitämään kroppaa vielä käynnissä kunnon treenillä? Jos ajan palauttelulenkin, pitkitänkö väsymystilaa? Vai olenko niin vanha ja raihnainen, että olen joutunut pidempään ylikuormitustilaan?
Minulla on mielikuva kehostani ja sen kyvyistä. Tällä hetkellä todellisuus ei vastaa mielikuvaa, ja se harmittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti