Silmävakuutus

Pari viikkoa sitten meni roska simmuun silleen pahemmasti. Sarveiskalvossa on tiheässä tuntohermoja, joten yö kului sikiöasennossa musiikkia kuunnellen. Noin aamukuudelta muotoutui kirkas ajatus - normilaseilla perseily saa ajohommissa riittää, suojaa on saatava.

Olen köyhä ja rikon paljon ajokamaa, joten en ole pitänyt ajolasi-investointia järkevänä, mutta viiltävän kivun argumenteille on paha panna vastaan aamuyöstä.

Ajokavereihini sattuu lukeutumaan muuan Mikko Sten, jolla on nättejä pyöriä, laaja kokemus silmälasipyöräilystä ja vieläpä sattumoisin silmälasikauppa Sanomatalossa. Siellä kävin tänään suunnittelemassa veronpalautuksille käyttöä.

Mikko taivutteli Rubyn linssiä suunnilleen kaksinkerroin (oikeesti), mikä näytti niin veikeältä, että aloin jonkin verran luottaa niiden kestävyyteen. Ja kun vaadin yksinkertaisuutta ja käytön helppoutta, homma kallistui fotokromaattisiin linsseihin. Ne siis yrittävät olla kirkkaat pimeällä ja pimeät kirkkaalla. Suomen valjuun valoon Mikko vakavasti suositti sitä pöhköä punaruskean sävyissä harhailevaa linssiä, ja vaikka se sävy näyttää setäisältä eikä sovi väripokiin, sillä sävyllä kuulemma näkee lumella ja pimeällä, mikä on myönteinen ominaisuus ajolaseissa, eikö?

Sitä tikulla silmään joka pimeässä ajaa. Mutta muutamassa viikossa Italian pojat saattavat saada lasit valmiiksi, ja postailen tänne sitten leuhkan selfien. Sporttilasit korostavat pottunenää kivasti.