Kunto muistuttaa ruplaa. Vaikea realisoida ja koko ajan laskussa. Tänään realisoin kuntoni hattiwattipyörän mittarilukemiin. Ne sentään pitävät arvonsa, etenkin täällä internetissä.
20@302, 15 paussia, 20@314.
Mistä helvetistä minä ylimääräiset kymmenen hattiwattia pieraisin?
Oli kevään tavoitteena vetää tuo jälkimmäinen yli 310. Tavoite täyttyi etuajassa. Tavallaan olisi syytä riemuita mutta paskat. Kunto on tosi tylsä asia, koska se käyttäytyy ennakoitavasti. Ei tylsistä asioista kannata riemuita.
Jokin aika sitten tein pari tehopainotteista viikkoa niin että treenit tuntuivat alati vaikeammilta. Viime viikon tein kevyttä peekoota ilman työstressiä hyvällä levolla. Nyt menin hyvin syöneenä ideaaliaikaan tapaamaan hattiwatteja. Ei ole mikään vitun ihme että kulki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti