Keskuspuisto 12 h

Kuvat Mikko Vastaranta, gepsijälki yhteinen.

Eilen klo 3.35 lähdin maastopyöräilemään. Palasin klo 15.45. Siihen väliin mahtui reippaat sata kilometriä talvipolkuja Mikko Vastarannan ja Risto Parviaisen seurassa.

Kun sanon polkuja en tarkoita siirtymää. Mikolla on eeppinen polkutuntemus. Joka aurauspenkan takaa ja umpikujan päästä Mikko löytää määrämittaisia talvibaanoja, jotka yhdistyvät helminauhaksi.

Aamuyöstä ajoin tosin siirtymänä Hertsikasta Haltialaan. Oli sumusadetta muttei kylmä. Mikko ja Risto kaarsivat läskeillään sovitusti paikalle. Se on tärkeää, koska aamuöisessä helmikuussa vituttelisi odottaa slarvailevaa kaveria.

Aamuyönaamat.

Ensin Pitkäkoskelle, siitä Silvolaan ja Ylästössä sähkölinjan lenkit. Aamuöistä mutta hauskaa.

Pohjoisessa oli lunta ja Yeti kiemursi läskien perässä. Kolme senttiä liian lyhyt jäykkäkeula lisäsi levottomuutta. Avoimilla alueilla kapoinen nasta haukkoi pehmenevän uran reunoja, mutta läskit junnasivat vakaasti. Mutta metsiköissä ja Ylästöä etelämpänä 29-nasta oli yhtä hyvä kuin läskit. Ja rannikon vesimärällä peilijäällä 29-nasta oli parempi: läskikuskeilta meni hartiat jumiin.

Mutta porukalla liikuttiin ja suunniteltiin reitti sen mukaan. Ylästöstä lähdimme kiemurtelemaan Keskuspuistoa etelään. Riston ketju pakeni takavaihtajan valtaa pinnojen väliin, mutta pidimme kurinpalautuksen. Sade muuttui rännemmäksi.

Onneksi oli se muovilätkä pinnoja suojaamassa.

Kiertelimme polkuja sujuvasti mutta hartaudella. Kiire ei ollut, eikä matka minnekään. Saattoi ajaa missä hyvää polkua oli. Vähitellen suuntasimme Taivaskallion yli Viikkiin pitämään aamukahvitaukoa Mikon työpaikan pukkarissa. Kello oli 7.45, jutut levottomia.

Jätimme lamput ja jatkoimme Viikin arboretumiin, Herttoniemeen ja Kivinokan lenkuralle.

Kivinokka sumuaamuna.

Olin vetänyt niin paljon kofeiinia, että piipahdin kotona paskalla. Samalla vaihdoin rikkoutuneen paidan ja märät hanskat.

Sisätila outo tila.

Herttoniemen baanoja Hallainvuoreen, Kivikossa enskapätkä tietysti ja Porvoon motarin vierustaa Länsimäkeen, siitä pikku lenkuran jälkeen Mellunmäen baanoja Mustavuoreen ja vähitellen Vuosaareen. Puolipäivä, alkoi olla nälkä, siihen auttoi Kahvila Kampelassa lohikeitto, kahvi ja etenkin pannari.

Tämä teki massuun pesän.

Sitten Uutelan polut, takaisin Mustavuoren läpi Mellunmäkeen ja Storängenin suolle. Edelleen Fazerilaan, Jakikseen ja Suurmetsään, jossa Riston kettinki muistutti pinnaretkestään ja katkesi.

Ei aivan peilijäätä, hyvä kaikille.

Yksi mies ketjun kumpaankin päähän.

Helpon rempan jälkeen Kivikon läpi Latokartanoon ja Viikkiin hakemaan lamput pukkarista, maalikuvat ja kotiin Hertsikaan. Suihkun kautta vaaka-asentoon.

Kalusto.

Iltapäivänaamat.

Ajaessa ei väsyttänyt. Yöunen puutteesta muistitti vain yksi sekunti, kun ajan ja paikan tajuni hämärtyi. Muuten kaikki sujui porukalta leikiten. Pöhköt jutut, hymy naamalla koko ajan, varusteet kokemuksen hiomat, ei hötkyilyä ja suunnilleen sama kuntotaso. Kaluston erot olivat rikkaus ei haitta.

Upeaa että Mikko ja Risto kirkastivat räntäsateisen helmikuisen paskapäivän pienellä maastopyörälenkillä.