Eilen käänsin dadcoren maksimiin. Sain käsiteltyä ruotoputken, vaihtajan, liipasimen, ohjaamoasetukset, kiekkohommat ja monta muuta pikkujutta, kun poika vieressä piilotteli pikkuosia vintin nurkkiin ja likasi itseään ketjurasvalla. Tarpeeksi pitkät lokasuojat ja kuraläpät (!) sain asenneltua, kun poika nukkui tarpeeksi pitkät päikkärit. Rengastilaa ei ole ihan niin paljon kuin toivoin, ja etulokasuojan kiinnitys pitää vielä uusia (sain unessa ilmestyksen siitä, mistä kaivan tarvittavat lisämillit), mutta kyllä tästä käsityksen saa.
29er-kiekoilla keskiö nousi sen verran, että olo on paitsi dadcore myös katumaasturi. Käytös on kuitenkin neutraalia, Thunder Burtit rullaavat kelvollisesti ja paino on melkein kurissa. Eikä muuten kuraantunut pyörä, perse tai kärry työmatkalla. Ja putkelta on kiva ajaa, kun mikään ei notku.
Detaljikuvia seuraa. Olen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti