Linkit otsikoissa ovat Movescountiin, mutta osa urista löytyy myös Trailforks-palvelusta. Movescountista reitit saa imuroitua kirjautumalla, se on ilmaista.
En anna reiteistä mitään aikatauluarvioita, koska keli, kunto ja kuorma vaikuttavat niin paljon. Olen ajanut reitit läpi heinäkuussa 2017, kun oli erittäin märkää.
Autsasenkursun kautta Kalkkoaiville, 50 km
Tämä on varsin typerä vaihtoehto Ruossakeron uralle ja Kalkkoaivin tielle. Ei erityisiä näköaloja ja vaativaa, pehmeää maastoa. Suosittelen läskipyörää. Kuivana kesänä ura saattaa olla käyttökelpoinen.
Alkunousu helppoa hiekkatietä, joka lähtee ennen Kelottijärveä. Hiekkatieltä erkanee pehmeä ja melko heikko mönkijäura, joka kiertää Autsasenkursun. Kurun päässä suota ja sen jälkeen lisää suota, mutta uralta ei kannata poiketa pöheikköön. Vähitellen ura kovenee. Pökkyläjoen jälkeen tulee eräänlainen risteys, jossa hylätty ja käyttökelvoton riekonpyyntikammi. Ura jatkuu kammilta pohjoiseen aluksi suota, mutta nousee kuivalle maalle. Matkan varrella vielä vanhempi ja hylätympi kammi.
Niiltä tienoilta uria alkaa olla enemmänkin, mutta Stoarpmavarrin sivuitse reitti on selvä. Puuttomalta tunturilta hieno näköala. Matkan varrella lukittu porokota. Lasku Ruossakeron uralle on maaston puolesta vaikeahko.
Ruossakeron ura on alkuun ok, mutta enimmät mönkijät suuntaavat useita eri uria itään, joten vanha pääura on Ruossakeron sivulta eteenpäin heinittynyt ja pehmeä, mutta kuivana kesänä kenties ok.
Saitsikurussa on hetki varsin kivistä, mutta kun saavutaan Kalkkoaivin tielle, ainoa vaikeus on nousu. Sitä riittää, kunnes edessä on enää loppulasku.
Kalkkoaivilta yläreittiä Lätäsenolle ja Hirvasvuopion autiotuvalle, 23 km
Tämän reitin alku Kalkkoaivin rinteen yli on vaativa näköalareitti, ja pohjaltaan kivinen ja pehmeä. Helpommalla pääsee, jos suuntaa Kalkkoaivilta ensin Ylimmäisen Vuontisjärven suuntaan, ja sieltä vasta Galggoaivvegielasille - se on parempaa uraa.
Ura Adjatoaivvit-ylängön päällä on näköaloiltaan hieno muttei niin helppo kuin luulisi. Etenkin märällä pohja on pehmeä ja rullaa huonosti. Lasku Korsajoelle on mutainen. Korkean veden aikana joen vesi voi ylettyä polven yli, ja virta on voimakas. Suon ylitys ennen Lätäsenoa on sellainen kuin suon ylitykset tapaavat olla. Ei mahdoton.
Lätäsenon lähettyvillä ura on vuoroin leppoisaa kangaskruisailua, vuoroin kivikkomutaisia puroryteikköjä. Loppumatka Lätäsenon rannalla on nautinnollista ajettavaa.
Hirvasvuopion tuvalta Munnikurkkioon ja talviuran pohjaa länteen Puittisjoelle, 27 km
Tämä on vaikea, raskas ja typerä reitti, jota kannattaa käyttää vain, kun on ihan pakko yhdistää Lätäsenon tienoot Raittijärven uraan. Suosittelen läskipyörää, mutta ilmankin pääsee.
Hirvasvuopion tuvalta pohjoiseen ura on helppoa kangasmaastoa, jota pehmeänkivikkoiset suonylitykset rytmittävät tiheästi. Suuri ja vuolas Toriseno on varustettu riippusillalla, joka on käyttökiellossa - keskellä on muutamia lankkuja poikki. En suosittele ylitystä kenellekään, mutta tulin yli, ja on siitä tultu mönkijälläkin vielä 2017.
Torisenon jälkeen tämä jälki kulkee näköalareittiä Melavaaran yli, mutta Lätäsenon rantaa kulkee helpompi ura. Hiekkatievojen luona saavutaan Munnikurkkion hylätylle rajavartioasemalle, joka on pari sataa metriä tästä jäljestä syrjässä, tievojen takana. Rakennuksista on jäljellä lukittu sauna ja pari koppia.
Munnikurkkiolta reitti kääntyy länteen. Aluksi on hauskaa vuoristorataa hiekkatievoilla, mutta Ahkajohkalla tulee tenkkapoo. Silta on joessa pitkittäin, ei poikittain. Onneksi joki on melko helppo kahlata sillan yläpuolelta.
Sitten alkaa hidas, raskas suotunkkaus. Ura kulkee Ahkajohkan pohjoispuolta, ja on märkänä kesänä ajokelpoinen vain pätkittäin. Uralta ei kannata poiketa - muualla ei ole sen parempaa. Kyllä se aikanaan loppuu, pitää vain nauttia suosta ja hyttysistä. Upottavaa tai ryteikköistä tunkkaus ei onneksi ole. Kuivilla mailla ura on heikko, mutta tarkka silmä sen erottaa, ja jos ei erota, kannattaa jatkaa suoraan eteenpäin järkevään maastonkohtaan, siellä ura taas näkyy.
Ahkajohkan seuraava ylitys on helppo, ura erottuu ja suotunkkauskin on vähän kuivempaa joen eteläpuolella. Reitti häipyy lähes olemattomiin Unna Coavccesoaivin pohjoispuolella, mutta tämä gps-jälki seurailee hiekkatievojen vieressä kulkevia poropolkuja, käy vilkaisemassa lukittua porokämppää ja päätyy Puittisjoelle kohdassa, jossa on taas kunnon mönkijäura. Tienoolla on lukittuja porokämppiä.
Puittisjoki - Raittijärvi - Poroeno, 20 km
Tämä on hieno pätkä, mutta paikoin kivinen.
Puittisjoen mönkijäura on heikko ja röykkyinen, mutta Raittijärven kylätiellä helpottaa. Paljon ajettu ura kulkee Buoiddesoaivin ja Rahpesoaivin kuivia reunoja. Lasku Raittijärvelle on pitkä ja hauska, ja suo hyvin pitkostettu.
Rommaenon kahlaus Raittijärven kohdalla on korkean veden aikaan vaativa lähinnä pohjan isojen kivien takia, mutta kun seuraa mönkijäuraa niin selviää. Joen keskellä saaressa ura on todella mutainen ja vähän ryteikköinenkin.
Raittijärvellä on yleensä aina joku paikalla. Kannattaa pysähtyä juttelemaan. Kylän jälkeen reitti jatkuu hetken mutaisena, ja haarautuu sitten Avzzasgielasin alarinteessä. Kannattaa pysyä lähempänä kurua eikä kääntyä liikaa itään. Avzzasgorsan kohdalla erkanee toinen ura länteen. Tämä gps-jälki jatkuu pohjoiseen, jossa vähitellen hahmottuu komea Poroharju. Maisema pohjoiseen on upea ja tundramainen.
Kolmisensataa metriä alavirtaan paikasta, missä ura saapuu Poroenon rantaan, on kiviriutta, josta on mahdollista kahlata Poroenon yli matalan veden aikaan. Keskellä kahlaamoa on valitettavasti kumiveneilijöiden ruoppaama hieman syvempi kohta. Poroenon itärannalla ura jatkuu märkiä maita pohjoiseen. Kohdassa, jossa Poroeno läpäisee harjun, pohjoisesta tulee suopohjainen oja. Se on mahdollista ylittää suun kohdalta poromiesten asettamia kiviä pitkin. Sitten pääseekin jatkamaan pitkin Poroharjua pohjoiseen.
Poroeno saattaa olla mahdollista ylittää myös isolla, käytöstä poistuneella mönkijäveneellä, joka yleensä sijaitsee harjun päässä, suvannossa. Vene on erittäin raskas liikutella yksin, eikä siinä ole sauvointa tai airoja.
Toisaalta paikka on käymisen arvoinen vaikkei matkaa jatkaisikaan. Leiripaikkoja on useita, harjun päältä näköala on uskomaton ja tunnelma ainutlaatuinen.
Poroeno - Raittijärvi - Saarikoski, 45 km
Tämä on suomalaisen maastopyörävaelluksen klassikkoreitti - näköaloiltaan upea pisto maan ainoaan tiettömään kylään ja erämaan ytimeen. Valitettavasti Raittijärven kylätie ei ole helppo.
Selostan reitin Käsivarrentieltä alkaen. Saarikoskelta ensimmäiset sata metriä on sorastettu, mutta sitten alkaa parin kolmen kilometrin vaikea osuus - kiviä, mutaa ja jyrkkiä töytäreitä. Ensimmäisten pitkosten jälkeen helpottaa, ja Namakkajoen reuna Nammakkan porokylään asti on melko helppoa ja osin pitkostettua.
Nammakan jälkeen alkaa vaativa, kivinen ja märkä, vain osin pitkostettu nousu tunturiin. Huipputasangollakaan ei kovin paljon helpota - ura kuivuu kyllä, mutta on kivinen ja epätasainen. Sitten lasketaan, ja Puittisjoejn ylityksen jälkeen voikin jo katsoa edellistä reittiselostusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti