Nämä jäljet muodostavat suomalaisen maastopyörävaelluksen klassikkoreitin Karesuvannosta Pöyrisjärven kautta Vuontisjärvelle (ja sieltä edelleen Hettaan). Reitti kulkee suurelta osin puuttomassa avotunturissa ja noudattelee kovapohjaisia ja helpohkoja mönkijäuria, mutta mukana on myös upottavia hiekkatievoja, suotunkkausta, vaativia kahlauksia, vaarallisia pitkospuita ja pitkiä ylämäkiä.
Saamelaisten porokylät ja komeat luonnonähtävyydet rytmittävät reittiä. Noin puolivälissä on mahdollisuus ruoka- ja varustetäydennykseen Palojärvellä.
En anna reiteistä mitään aikatauluarvioita, koska keli, kunto ja kuorma vaikuttavat niin paljon. Olen ajanut reitit läpi heinäkuussa 2017, kun oli erittäin märkää.
Linkit otsikoissa ovat Movescountiin, mutta osa urista löytyy myös Trailforks-palvelusta. Movescountista reitit saa imuroitua kirjautumalla, se on ilmaista.
Karesuvanto - Lavivaara - Syväjärven autiotupa, 23 km
Helppoa ja nättiä kruisailua hiekkatievoilla. Kuivalla säällä hiekka voi hieman upottaa, joten läskipyörästä voi olla etua. Yleensä ajaminen on niin helppoa kuin olla ja voi, mutta jotkut töytäreet ovat jyrkkiä.
Reitti alkaa Karesuvannosta ja jatkuu hyvää hiekkatietä Lavivaaran juurelle, vanhalle laskettelukeskukselle. Siitä alkaa selvä, paljon ajettu mönkijäura.
Itse asiassa uria on useita, ja ne risteilevät korkeiden hiekkatievojen välissä päätyen milloin millekin yksityiskämpälle. Kannattaa olla tarkkana. Tämä gps-jälki kiertää jyrkkäpiirteiset Terävänpäänharjut länsipuolelta, mutta kämpälle pääsee suorempaakin reittiä. Itse kämppä on arkisella paikalla koivumetsässä, hyttysten suosimalla alueella.
Syväjärven autiotupa - Hietakero, 13 km
Mukava mutta loppua kohti vaikeutuva pisto kohti erämaisempaa seutua. Tämä jälki kiertää isolle uralle etelän kautta. Syväjärven autiotuvalta pääsisi suoremminkin pohjoiseen, mutta tuvan kohdalla ollut silta on tuhoutunut, eikä jokea ole helppo kahlata.
Teräväpäänharjulta poistumisen jälkeen reitti on tasainen mutta kostea. Ajaminen on silti melko helppoa, ja Hietajoen yli pääsee siltaa pitkin. Syväjärven rantamilla on paljon yksityiskämppiä, mutta niille ei kannata poiketa, kun matka joutuu pitkin hiekkatasankoa.
Kielisen kohdalla ura selvästi pienenee, soistuu ja vaikeutuu. Paikoin ylämäet joutuu taluttamaan, ja Hietakerolla on pitkä tunkkaus puurajalle. Ura Hietakeron huipulle on kuitenkin vahvoilla jaloilla ajettavissa. Huipulla on vanha kodansija, komeat maisemat ja 4G-yhteys.
Tämä jälki loppuu loisteliaaseen leiripaikkaan: Kuivaa varpumattoa ja lähdepuro.
Hietakero - Härkäjärvi - Salvasjärvi, 24 km
Vaativa ja paikoin poluton mutta muuten selvä reitti.
Alkulasku Jaamihjärvelle on helppo, mutta vähitellen ura entisestään pienentyy ja pehmenee. Noin 3,7 km kohdalla ura haarautuu - valitaan pienempi koilliseen. Se on juuri ja juuri ajettava, kunnes aivan rajan lähellä muuttuu suoksi.
Rajapyykin jälkeen alkaa vastenmielinen suotunkkaus ylämäkeen. Ura kulkee poroaidan lähellä selvänä mutta märkänä. Ylhäällä helpottaa, mutta sitten seuraa lyhyt pätkä erittäin rikkonaista maastoa, jossa ura katoaa tykkänään. Tämä jälki seurailee kuivia, kivisiä kumpareita ja päätyy uralle aivan hyvin.
Kiellitunturin jälkeen ura jatkuu selvänä. Laskuja on paljon ja nousuja on paljon, ja niiden välissä on aina suo. Ylimmäisen Kuolpajärven suo on varsin vetelä, mutta ura kiertelee kantavien kumpujen päällä. Jälki kulkee Salvasjärven porokylän läpi - sitä käytetään lähinnä vasanmerkitysaikaan alkukesästä. Salvaspalon päällä pohjoiseen erkanee loppua lukuunottamatta pyöräilykelpoinen ura Salvasjärven autiotuvalle, joka on erittäin harvakäyntinen paikka.
Salvasjärvi - Kivilompolo - Kaamusjärvi, 30 km
Klassikkoreitti avotunturissa jatkuu paikoin helppona, paikoin haastavana.
Salvasjärveltä oikaistaan isoa uraa Norjan puolelle tunturin yli. Nousu on tiukka, aluksi kivinen ja paikoin märkä muttei mahdoton. Maisemakuvien ottamisen ja poroportin läpi kulkemisen jälkeen seuraa pitkä, laskuvoittoinen ja hauska pätkä Maanselkävaaran kautta Kautokeinon tielle. Lopussa on mutaa ja reitti haaroo, kannattaa seurata gps-jälkeä.
Jos muonavarasto kaipaa täydennystä, voi pistäytyä Palojärven huoltoasemalla/leirintäalueella, josta saa ruokaa ja peruselintarvikkeita. Sitten palataan maastoon. Maastoautoura erkanee juuri, kun Kivilompolon raja-asema alkaa näkyä, ja maastoautouralta erkanee lähes välittömästi mönkijäura.
Oikeastaan kyseessä on vanha rajavartioiden patikkapolku, jota seurailee uudempi poroaidan huoltoura. Patikkapolun märät kohdat on aikanaan pitkostettu, mutta pitkokset ovat hajonneet vaaralliseen kuntoon ja varvikko kasvanut pitkosten päälle. Ruosteisia nauloja ja lautojen murtumista kannattaa ihan oikeasti varoa. Usein on viisaampi seurata mönkijäuraa eikä polkua, ne päätyvät samaan paikkaan.
Spallojohkan yli menevä silta on tuhoutunut, mutta joki on helppo kahlata, vaikka tiheä pusikko teettää töitä. Pitkokset ennen Spalloaivia ovat tarpeelliset mutteivät enää juuri ajokelpoiset. Suojuotin jälkeen nousu on hieno. Spalloaivin itäpuolella mönkijäura katoaa hetkeksi, mutta löytyy, kun jatkaa järkevään suuntaan, kohti suojuotin helpointa ylityskohtaa. Toisesta suunnasta tullessa kannattaa suunnata kohti Spalloaivin rinteen yksinäistä mäntyä.
Spalloaivin avaruudesta on syytä nauttia, koska ennen Kaamusjärveä on vielä pitkästi vastenmielistä maastoa poroaidan vieressä - jyrkkiä pusikkoisia mäkiä ja märkiä kivisiä suojuotteja. Vuoristoradan jälkeen laskuvoittoinen loppupätkä Kaamusjärvelle erottuu maastossa melko heikosti, ja pitkokset ovat lähes tykkänään kadonneet tai peittyneet pajukkoon.
Kaamusjärvi on täynnä upeita leiripaikkoja: loputtomasti hiekkarantaa, variksenmarjapatjaa ja tundramaista tunnelmaa.
Kaamusjärvi - Pöyrisjärvi, 17 km
Klassikkoreitin helpoin pätkä.
Kaamusjärven pohjoisrannassa on pikku puro, joka on helppo kahlata hieman järven puolelta. Kaamusjärveltä etelään ura on paikoin nopeaa kangasmaastoa, mutta kosteikkopätkistä pitkokset ja sillat ovat enimmältään tuhoutuneet. Kannattaa seurata mönkijöiden kiertoreittejä.
Vähitellen tullaan helpolle hiekkakankaalle ja yhytetään maastoautoura Näkkälä-Pöyrisjärvi. Sitä on mukava kruisailla pohjoiseen. Puro saattaa kastella varpaat ja muutaman terävimmän nousun saattaa joutua tunkkaamaan rikkonaisessa harjumaastossa. Mutta kun Pöyrisjärvi tulee näkyviin, kaikki vaivat palkitaan. Loppulasku on loiva ja helppo.
Pöyrisjärven autiotupa on suuri, mutta isomman porukan on korrektia majoittua varaustuvan puolelle. Avaimen saa luontoon.fi-palvelun kautta.
Pöyrisjärvi - Vuontisjärvi, 64 km
Pitkä, kaunis, vaihteleva ja varsin ajettava osuus, maastopyörävaellusta parhaimmillaan ja raskaimmillaan.
Pöyrisjärven autiotuvan viereinen pikkujoki ylitetään järven puolelta hiekkasärkkää kahlaten, vettä on enintään polveen ja pohja hyvä. Sitten noustaan korkealle hiekkatievalle ja laskeudutaan katsomaan, onko Kenttälompoloiden välinen mönkijälautta Iiskonsalmessa paikoillaan. Nykyään ei välttämättä ole, koska Kalkujärven väki ajaa töihin Vuontisjärven kautta.
Iiskonsalmi on pehmeäpohjainen ja syvä. Jos uimareissu ei käy, voi yrittää kiertoa Pöyrisjärven puolelta. Ainakin matalalla vedellä mönkijät ajavat Paskamellan kautta järveen ja nousevat kuiville Vuollasahattun rannalla - ilmakuvista näkee reitin. Tämä gps-jälki noudattaa varmaa reittiä, ja ylittää Seigajoen kaukana Kesätupien eteläpuolella, missä kahlaus on helppo. Kierto on paikoin soinen mutta enimmäkseen ajettava.
Pöyrisjärvelle palatessa ennen Akanniemeä on pari ikävän syvää suopuroa, joiden yli menee mönkijöitä varten yleensä lankut. Sitten tullaan järven rantaan. Normaalilla kesävedellä se on lähes koko matkaltaan ajokelpoista hiekkarantaa, mutta korkealla vedellä pitää ajaa vedessä tai jopa kahlata koko parin kilometrin osuus. Hiekkarannan vieressä pajukkotörmällä ei mitenkään voi edetä, ei myöskään törmän takana suolla.
Pöyrisjoen suun lähellä hiekkatörmä ylenee ja kasvaa. Tässä on upeita leiripaikkoja. Pöyrisjokea ei kahlata joesta (joka on pehmeäpohjainen ja syvä) vaan järvestä. Kun tekee kunnon mutkan järveen ennen jokisuuta ja palaa kuiville vasta niemen nokasta, vettä on kesävedellä polveen, korkealla vedellä reiteen. Pohja on hyvä, kunhan ei kompastele yksittäisiin kiviin.
Kalkujärveläisten kertoman mukaan mönkijät eivät enää välttämättä ylitä Pöyrisjokea sen suulta vaan Laulunivojen kohdalta, puolisen kilometriä järven rannasta. Sinne menee poroaidan kohdalta jonkinlainen ura kuivempia suojuotteja pitkin. Paikan näkee ilmakuvista. Maastopyörävaeltajan kannattaa silti edelleen välttää varvikkoisessa ja vetelässä suossa tarpomista, koska kahlaus järven kautta on helppo ja reitti sinne kesävedellä oikein hauska ja kaunis.
Kahlauksen jälkeen nousu Sahpanpalolle on mukavaa hiekkamaastoa. Kahden isomman hiekkaesteen kohdalta erkanee ura Maaterlommolon suuntaan. Tämä gps-jälki jatkaa Suomajoelle, joka kiemurtelee hiekkakumpujen välissä erityisen kauniina ja on helppo kahlata. Parhaita mahdollisia telttapaikkoja tarjolla.
Suomajoen jälkeen on hupaisan savannimainen pätkä, "Tie Hobittilaan". Sitten ura muuttuu kivisemmäksi, mutta ei hätää, puussa on vuosikaudet roikkunut vararengas. Ennen Kalkujärven porokylää ura kiertelee soiden lävitse, mutta järkevää reittiä ei ole. Polvea syvemmälle ei onneksi upota. Kalkujärven kylässä on elämää eniten vasanmerkitysaikana alkukesästä.
Kalkujärveltä alkaa monta mönkijäuraa. Valkamapään huipun kautta voi jatkaa klassikkoreitin toista haaraa Kalmakaltiolle joko Lenkihaan kautta alavampaa ja kivikkoista reittiä tai Tshuukisautsin kautta huippujen yli. Tämä gps-jälki suuntaa kuitenkin suoraan kaakkoon. Selvä ja hyvä ura seurailee helppoja ja pääasiassa kuivia maita Palolaen tienoolle. Kannattaa ajaa huipun kautta, jos on jalkaa, sinne nousee hyvä ura.
Palolaen jälkeen reitti muuttuu tylsemmäksi ja raskaammaksi. Loivasti kumpuilevat marastot eivät tarjoa paljon nähtävää, ja märkänä kesänä voi olla mutaista. Sileävaaralta on taas näköalaa, mutta lasku alas on pehmeä ja hidas. Kenties kannattaa runtata Palo-Kuorttusvaaran yli kulkevaa uraa eikä ajaa tätä jälkeä vaaran pohjoispuolitse.
Lasku Pöyrisselältä Pöyrisjoelle ei ole niin mukava kuin toivoisi. Ura on paikoin varsin pehmeä ja täynnä kivisiä mutahautoja. Pöyrisjoen rannan mäntykumpareilla on pari hyvää leiripaikkaa, mutta vain pari.
Loppumatka Vuontisjärven kylään on isoa ja helppoa maastoautouraa, joka märkänä kesänä kuitenkin kerää hämmästyttävästi vettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti