En usko peekoohon. Täsmennän niille jotka eivät osaa katekismustaan: En usko peruskuntoharjoitteluun, siis pitkiin matalan sykkeen lenkkeihin.
Uskon tietysti että peekoo parantaa sydämen lyöntitilavuutta ja lihasten hapenkuljetusta ja rasvanpolttoa ja lässynlässyn. Se kaikki on tutkittu. Mutta en usko että peekoo on välttämätöntä tehokkaamman harjoittelun pohjaksi saati suomalaisissa maastopyöräkilpailuissa menestymiseksi.
Kerroon uutisen. Kestävyysurheilun harrastajiksi valikoituu tyyppejä, jotka tykkäävät viettää pitkiä aikoja lenkillä. Peekooharjoittelu on pelkkä keino oikeuttaa se mistä kestävyysurheilija tykkää. Tämä on peekoon ydin. Tämä on syy siihen, miksi sen halutaan olevan niin iso osa kestävyysurheilijan harjoittelua.
Peekoo on kiva juttu, mutta se ei ole kunnon kivijalka. Se on kunnon yksi osa. Kolmen tunnin marttakisassa pärjää muillakin kunnon osilla. Tekniikalla, tottumuksella, veekoolla, maksimeilla, voimalla, nopeudella, millä vaan.
Samoin pyöräilystä voi nauttia muillakin kunnon osilla kuin peekoolla. Nöösit ajavat vartin lujaa ja nilkuttavat kotiin väsymystään ihaillen. Enskakuskit rypistävät kaksi minuuttia alamäkeen ja spekuloivat vartin.
Vähättelen peekoota ehkä myös siksi, että minulla sitä on. Toisin kuin mitään muuta kuntoa.
Teininä kävelin huvikseni kuuden tunnin lenkkejä. Myöhäisteini-iästä yli kolmekymppiseksi tein vuodessa useita patikka- ja hiihtovaelluksia. Useimmat kestivät viikon, mutta olen järkyttänyt elimistöäni myös kolmen ja puolen viikon kävelyllä sekä kolmen viikon äärimmäisen vaativalla telttahiihtovaelluksella. Viikon maastopyörävaellukset ja ylipitkät normilenkit ovat tulleet kuvioon viimeisen kymmenen vuoden aikana. Melkein koko viime kesä meni retkipyöräillessä.
Kaikki tuollainen on peekoota. Voisi sanoa että tunnen rasva-aineenvaihduntani.
Mutta jos haluaisin kehittyä, minun pitäisi tehdä kaikkea paitsi peekoota. Harmi vaan ettei huvita.
Paljon enemmän huvittaa ajella Keski-Suomen polkuja ja pikkuteitä kaikessa rauhassa, niin pitkään kuin varpaat pysyvät sulina. Välttelen tarpeetonta höntyilyä, mutta toisaalta nautin siitä, että voin nousta sekaan tiukkojakin mäkiä ja kiihdytellä vauhdikkaitakin polkupätkiä, eikä kolmen tunnin jälkeen väsytä. Se on ihan hyvä syy ajaa pelkkää peekoota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti