Tuscany trail

Satuin menemään oikean naisen kanssa naimisiin, joten pääsin polkupyöräilyhäämatkalle. Kohteeksi valikoitui Tuscany trail, koska näin tämän videon:

Tuscany Trail || unsupported bicycle adventure || from Martino Vincenzi on Vimeo.

Oikeasti Tuscany trail on bikepacking-brevet-tapahtuma eikä matkailureitti. Järjestäjä antaa GPS-jäljen vain maksaville osallistujille. Pienellä googlettelulla sain häkättyä jäljen täältä. Kyseinen jälki on täysin luotettava, onneksi.

Ilman GPS-jälkeä reittiä olisi vaikea seurata, koska se puikkelehtii peltoteillä, kärrypoluilla ja keskiaikaisissa sokkelokeskustoissa.

Koko reitillä on mittaa yli 600 km. Ajoimme siitä reilut 400 km eli Firenzestä Orbetelloon. Koska olimme häämatkalla, emme kiusanneet itseämme, vaan kruisimme 50-95 km päivämatkoja. Matkatavaroina oli ajo- ja kaupunkivaatteet ja luottokortit.

Lounaaksi söimme yleensä pastaa jossain pikkukaupungissa. Yösijan ja puolihoidon olin varannut agriturismoista, joita reitin varrella on paljon ja erilaisia. Suosittelen niitä kaikkia.

Toscanalaista palautumisjuomaa häämatkalla. Toimi!

Näköala ensimmäisen agriturismon aamiaispöydästä.

Pystyjyrkkiä soratienousuja. 32-36 meinasi välillä loppua kesken.

Yeti palvelee. Näköala tyypillinen, kauneus melkein turrutti.

Puut tekivät lehteä. Tällaisia pikkuteitä riitti loputtomiin.

Reitti kiersi Toscanan kaikki pittoreskeimmät kaupungit.
Ja kaikki ne ovat pitkän asvalttinousun päällä.

Niin. Turruttavan kaunista, koko ajan.

Tällaisia keskustoja. Tämä lienee Radicofani noin 800 m korkeudessa.

Näitä polkuja ei löytäisi ilman paikallisen pyörägurun luomaa GPS-jälkeä.
Pitiglianon kaupungin liepeillä asuttiin ennen tuftikiveen kaivetuissa luolissa.

Pitiglianon profiilia.

Argentarion vuorta kiertäessä Välimeri näkyi koko ajan, ja nousuja riitti.

Kaikkiaan reitti ja koko matka oli täydellisen käsittämättömän upea. Kulttuurihistoriaa, ruokaa, maisemaa, viiniä, ylämäkiä, kaikkea.

Jos alkoi kiinnostaa, niin siitä vaan! Ideaalipyörä olisi varmaan täysjäykkä ja kevyt 29er rullaavilla kaksituumaisilla kumeilla. Kyllä tuon krossarillakin ajaisi, koska varsinaista singletrackiä oli vain muutama kilometri, mutta peltotiet ovat huomattavan karkeita ja jyrkkiä. Kevyet välitykset ovat välttämättömät, koska minunkin kunnollani 32-36 teki välillä tiukkaa.

Varusteina tavaratelineet ja laukut eivät ehkä toimisi kovin hyvin, sellaista rytyytystä pyörä joutuu kestämään. Bikepacking-pussukat ovat varmempi valinta. Tavaraa ei sitä paitsi tarvitse paljon, eikä sitä edes jaksaisi kiskoa pitkin Toscanan kumpuja.