Viikko sitten keskiviikkona alkoi töissä tuntua huonolta. Nyt tiistaina on alkanut tuntua vähän paremmalta, vaikka vieläkin huimaa eivätkä jalat oikein kanna.
Siinä välissä sairastin influenssan, joka on jäänyt sairastamatta jo parikymmentä vuotta, ja sairastin sen asiaan kuuluvalla hartaudella.
Jokainen sairaspäivä vanhensi minua vuodella, tai ehkä enemmän, koska tuntemani nelivitoset pystyvät kuitenkin kävelemään portaat ylös ottamatta puolisostaan tukea.
Huolehtivat lähimmäiset kehottelevat, että "Älä nyt vaan rasita itseäsi" ja "Muista levätä". Ilmeisesti he eivät tiedä tai ymmärrä millaista on sairastaa. Huomenna ajattelin yrittää töihin, mutta menen autolla, koska luultavasti kuolisin pyörän päälle.
Tästä ei ole kuin yksi suunta: kisakautta karkuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti