torstai 6. marraskuuta 2014

Päivän paras hetki

Kiinavalo leikkaa Viikin sysipimeää. Vesiräntä kylmää naaman ja yrittää kuorien alle. Vesihiekka rutisee ketjussa. En ole syönyt viiteen tuntiin.

Silti se on päivän paras hetki. Aina.

Lähtiessä sen tarkoitus on siirtyminen, mutta kun jalat pyörivät, tarkoitus käpertyy itsensä ympärille, muuttuu omaksi tarkoituksekseen. Zen, rauha, rukous, mitä näitä oli.

Pyöräilin tänäänkin työmatkat.

1 kommentti:

  1. Juuri näin. Samaa Viikkireittiä ja sen lukuisia muunnelmia ympärivuotisesti ajavalle tuttu tunne. P-mäisinkin työpäivä unohtuu parissa minuutissa Vanhankaupunginlahden rantaan päästessä. Useimmiten mitä pöhkömpi keli sen hauskempaa.

    VastaaPoista