Se parempi Soini

Sillä välin kun kilpaveljet kituivat marttakisaa Laajavuoressa, minä olin Soinissa. Tarkoitan sitä parempaa Soinia, joka on pieni, sijaitsee pohjoisen Keski-Suomen ja eteläisen Pohjanmaan rajalla, ja saavutettavissa korkeintaan kolminumeroisia teitä.

Mutta hei. Yleisohje kaikille. Ota aina maastopyörä mukaan. Suomi on pusikoitunut, köyhä ja tasainen, mutta silti Suomi on täynnä huikeita, hyvin pidettyjä luontokohteita. Pysähdy, seuraa kylttejä, nauti.

Maisema on pitkospuiden välisten rakojen väärti.

Tällä kertaa kävi vieläpä niin somasti, että muuan kylänmies tarjosi lenkkiseuraa. Puoli kymmeneltä Heinäjärventien laavulla, Kaihiharjun reitin alussa. Asia selvä.

Olin ottanut pyörän mutta unohtanut hanskat ja vaippahousut, vaan sekös meitä haittasi. Pari tuntia kuivaa harjupolkua, röykkyisiä suosaarekkeita, usean sadan metrin avosuopitkoksia sekä höysteeksi auringonpaistetta, tuulta ja myötämielistä pyöräpuhetta. Eihän siinä paljon ehtinyt ajaa, mutta selväksi tuli ajetusta polusta ja kylänmiesten puheista, että Soinissa riittäisi ajettavaa pitkäksi viikonlopuksi, eikä vain ajettavaa vaan maastopyörävaellettavaa - upeita leiripaikkoja, kämppiä ja avoimia saunoja (!) oli yllin kyllin tarjolla.

Tarpeeksi kapeaa neulaspolkua.

Maasto on kaunista ja ilmavaa. Pitkokset ovat paikoin hieman kuluneita, mutta läskillä niitä on helppo jyrätä ja maastopyörälläkin pääsee ongelmitta. Korkeuseroja ei ole haitaksi asti.

Palvelurakenteet kunnossa.

Seudun kohokohta lienee merkitty reitti Kaihiharjulta Arpaisille. Reitin pohjoispäässä Hermanninpolulla on kämppä ja lähde, eteläpäässä Arpaiskämppä ja sauna.

Yeti luonnollisessa elinympäristössään.

Idemmässä on Vahvanen reitteineen, Karstulantien varressa on Kuninkaanpolku, Soinin pohjoispuolella on Vuorenmaan hiihtokeskus polunpohjineen. Kaikki ovat yhdistettävissä metsäteitä ja yhdyspolkuja pitkin. Kaihiharju on osa harjuketjua, joka kulkee kaakkoon ja etelään Ähtäriin, Multialle ja Keuruulle asti.

Soinin kunnan sivuilta löytyy jotain, samoin googlaamalla.

Tien varresta Soini näyttää metsätalousperiferialta, jossa ei ole mitään minkä vuoksi pysähtyä. Pari tuntia kevyttä maastopyöräilyä kylänmiesten kanssa, ja pikkuinen syrjäkylä alkoi näyttää aivan toiselta. Sosiaalisuuden ja luonnon yhdistelmä tehoaa.