Bemari kisoissa

Kisa kertoo pyörästä ja kuskista kaiken olennaisen. Bemarin säätöprosessi on vahvasti vaiheessa samoin kuin oma kuntoni, joten päätin mennä kisaan. On sitä paitsi pikkuriikkinen, arka kisalieska alkanut lepattaa. Sattumoisin Lahdessa odotteli Finlandia MTB ja pitkälti samat polut joita pari viikkoa sitten ryskäsin Yetillä ja uuvahdin. Oivallinen tilaisuus vertailuun.

Kisaa edeltävänä iltana kolmekymmentäkolme ahventa tykkäsi lipastani. Niitä nykiessä, päästellessä, peratessa, savustaessa ja valkoviinin kera nauttiessa meni se verran aikaa, että unta ei kertynyt tarpeeksi. No siihen on totuttu.

Matkalla Lahteen muistelin sekä parin viikon takaista että vuoden takaista uuvahdusta. Niinpä alkoi puntti tutista, ja jälki-ilmoittauduin vain yhdelle kierrokselle. Oli muuten ensimmäinen kerta kun pelkäsin matkan pituutta ja väsymystä. Mutta oli myös fiksu ratkaisu, koska kalustossa oli kaikki uutta ja outoa - satula, gripit, ajoasento, geo, polkimet, jopa kengät.

No miten se Bemari kulki? Viidentuhannen euron kysymys.

Heti alun kärryteillä tuli selväksi, että helpoissa ylämäkitöppyröissä olen vähintään yhtä pahasti tukkeena kuin ennenkin. Voimaa puuttuu jaloista ja ääritehoja hapensiirrosta. Pyörähän painaa saman minkä Yeti, ja kunhan saan siihen kisa-asetukset, niin kilon vähemmän. Ei ole siitä kiinni.

Heti alun poluilla tuli selväksi, että pyörä vie ihan saakelin lujaa. Koukkasin pikkuletkan kärkeen ja polkaisin kerralla sata metriä eroa, jopa Izmoon ja Alusniemen Siniin, joiden kanssa yleensä on menty röllipoluilla tasatahtia. Vähänkin karkeampi pallomeri, niin Bemari veti kaulaa, koska sillä uskalsi ajaa suoraan yli. Teknisistä ylämäistäkin selvisin kunnialla, koska pito ja välitykset riittivät.

Onhan se toki eri vekotin kuljettaa kuin takajäykkä. Tulee ajettua penkistä kovemmalla kadenssilla. Polkimet kolisevat maahan, jos jousitus niiaa kurvissa. Kun ajautuu sammalelle, loiva etupää on työläs kääntää. Mutta vauhtia piisaa, ja helppoutta. Ajamalla meni kaikki mikä Yetillä ei mennyt kaksi viikkoa sitten.

No sitten tuli ylämäkiä ja alkoi väsyttää ja Izmo karkasi ja Alusniemi karkasi ja muutkin karkasivat. Pari viikkoa sitten jaksoin ennen katkeamista 1h45min, nyt 1h10min.

Mutta kyllä se siitä.

Bemarin keula pitää saada smuutimmaksi ja ajoasentoa vähän alemmas, muuten sillä jo kelpaa ajaa.

Sellainenkin kävi, että Finlandiassa oli sähkömaastopyörä gopro-kuvailemassa, ja mikä ettei, mutta eräässä pururatamutkassa se letkaa ohittaessaan kaatui eteen, kun teho yllätti kuskin. Hämähäkkivaistolla onnistuin väistämään kuski- ja konepyöräkasan kaatamatta vieressä ollutta Alusniemeä. Sitten kirosin kuuluvasti ja rumasti ja syystä. Kuski pyysi myöhemmin anteeksi, että eipä siinä.