maanantai 18. toukokuuta 2015

Tour de Tampereen ultramatkaan valmistautuminen

Elämä olisi vitun tylsää ilman jatkuvaa kipua, kohtuutonta väsymystä ja paskoja juttuja. Siksi ilmoittauduin Tour de Tampereen ultramatkalle. Se on ihan niin kuin Tour de Tampere, mutta lähtee vuorokautta aiemmin.

24 tuntia maastoa. 300 kilometriä maastoa. Kuulostaa helvetin typerältä, mutta en ole stressannut. Diesel-legenda Mikko Petäjämäen peesissä ja Kaupin Kanuunoiden huomassa kaikki varmasti järjestyy parhain päin. Eikä tarvitse ajaa kilpaa. Ultramatkan ajaminen kilpaa on kamalaa.

Edellisenä iltana luen nuo linkkaamani ohjeet, käyn ostamassa nipun flapjackejä, geelejä ja banaaneja, pakkailen pari reppua täyteen fillarivaatteita, jätän sääennusteen huomiotta ja sillä hyvä.

Muuten olen soveltanut Lauri Pulakan ohjetta: "Paljon kilsoja jalkoihin ja pahaa sisua." Soveltanut sikäli, että kilsoja on vain jonkin verran.

Tiedän silti että pärjään Yetin kanssa. Olen testannut tärkeimmät: 1 x 10 riittää. Satulatolppa pysyy ylhäällä. Molemmat kiekkosetit toimivat. Klossit ovat kohdallaan. Uudet pöksyt eivät hierrä. Uusi vihkisormus hiertää mutta ajan ilman.

Siitä tulee hauskaa, mutta kisakuntoon palautuminen vie kauan. Ultrien jälkeen tulee aina blues. Hermostollinen ja psykologinen blues.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti