Pohjakosketus

Viikko sitten keskiviikkona alkoi töissä tuntua huonolta. Nyt tiistaina on alkanut tuntua vähän paremmalta, vaikka vieläkin huimaa eivätkä jalat oikein kanna.

Siinä välissä sairastin influenssan, joka on jäänyt sairastamatta jo parikymmentä vuotta, ja sairastin sen asiaan kuuluvalla hartaudella.

Jokainen sairaspäivä vanhensi minua vuodella, tai ehkä enemmän, koska tuntemani nelivitoset pystyvät kuitenkin kävelemään portaat ylös ottamatta puolisostaan tukea.

Huolehtivat lähimmäiset kehottelevat, että "Älä nyt vaan rasita itseäsi" ja "Muista levätä". Ilmeisesti he eivät tiedä tai ymmärrä millaista on sairastaa. Huomenna ajattelin yrittää töihin, mutta menen autolla, koska luultavasti kuolisin pyörän päälle.

Tästä ei ole kuin yksi suunta: kisakautta karkuun.

Suomalaiset MTB-maratonradat teknisyysjärjestyksessä

Teknisyyden määritelmä: kaikki mikä hidastaa. Ei siis ole kyse hyndistä ja bermeistä, vaan röykyistä ja pehmeäpohjaisuudesta. Teknisyysjärjestys ei ole hauskuus- eikä raskausjärjestys.

Hyvinkään SM-rata 2012 - hiekkatieralli

Tampereen finaali 2013 - hiekkatie- ja kärrypolkuralli, yksi polku

Jämi - kärrypolku- ja neulaspolkuralli

Laajavuori - kärrypolkua, muutama kiireinen lasku ja mutahauta
Peurunka - jouhean mielenkiintoista kärrypolkua, muutama kiireinen lasku ja mutahauta
Korso - jouheaa, leveää polkua ja ulkoiluväylää, muutama röykkypätkä

Luukki - ulkoiluväylää ja mutajuurakkopätkiä

Tahko - ulkoiluväylää, tietä, kärrypolkua ja mutajuurakkopätkiä

Merida Finland - ulkoiluväylää, polkua ja mutajuurakkopätkiä

Nurmijärven perinteinen - jouheaa polkua, muutama röykkypätkä ja kikkakohta

Tampereen Pirkka - jouheaa polkua

Joupiska - ulkoiluväylää mutta sitten mutajuurakkopätkiä ja röykkypolkuja

Valkeakoski - kärrypolkua ja pehmeäpohjaista polkua

Pyssymäki - pehmeäpohjaista polkua ihan liikaa
MTB Green Race - jatkuvaa kivikkojuurakkojumppahauskuutta!

Syöte, Aulanko ja pari muuta puuttuu.

Vuoden kierto

Sähköpostiin kopsahti seuran jäsenmaksu. Siitä intoutuneena maksoin myös kilpailulisenssin. Olisikohan tämä neljäs kausi, joten satasella saa paitsi vakuutusturvaa ja SPU:n antiikkista toimintaa, myös kevään tuntua. Siitä kannattaa melkein maksaa.

Treenailuun tulee sekä pakkoa että intoa. Seurakaverit heräilevät talviuniltaan ja ottavat varovaisesti yhteyttä. Fillariin pitää tilata palikoita ettei se hajoa. Ulkona on paska sää.

Vuoden kierron todisteeksi laitan kuvan kevätkutuasuisesta Bareknucklesta, joka teki lonkankoukistajani niin kipeiksi kuin vain fiksimaantielenkki voi:

Vaikka ensi kausi menee ammattipyöräillessä niin alkukesän ja syksyn kisoihin tekee melkein mieli.

Ammattilaiseksi!

Kulisseissa on kuhissut. Ensi kesänä ajan ammatikseni.

Talli: Emilia Lajunen Bike Tour. Rooli: domestique.

Avataanpa. Puolisoni on ammattikansanmuusikko ja pyöräilee. Ensi kesänä hän tekee hiilidioksidipäästöttömän kansanmusiikkikiertueen Suomessa. Polkupyörällä se onnistuu.

Konsepti on mennyt hyvin läpi sekä keikkajärjestäjille että apurahoittajille. Parikymmentä festaria haluaa viherpestä itseään kesän aikana, ja Koneen säätiö tukee pöhköyttä juuri ja juuri riittävästi. Ilmeisesti nuori nainen, päästöttömyys ja kansanmuusikkouden kulkurijuurille palaaminen ovat vetävä yhdistelmä vuonna 2015.

Niin ja minä olen mukana erikoismanagerina. Se tarkoittaa peräkärrynhinaajaa, roudaria, mekaanikkoa ja tiedotusorjaa. Minun pitää myös vähän puhua ja vielä vähemmän soittaa viulua.

Saattaa olla että bloggailu ja muu harrastelu kohdentuu nyt tähän ammattipyöräilyyn tallin leivissä ja sivuilla. Tai sitten ei. Lupaan tiedottaa täälläkin niin paljon, että molemmat lukijani kyllästyvät koko vitun kansanmusiikkiin ja suomalaisiin maantiemaisemiin.

Laitetaas tähän vielä ihku instagram-kuva Emilian sponssipyörästä, jonka puhuin Pelagolta.