sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Ensin Barcelona

Barcelonan saimme pyörillä haltuun. Joimme myös viiniä ja pusuttelimme.

On sekä hienoa että noloa että Barcelona on Helsinkiin nähden ylivertainen pyöräilykaupunki. En tarkoita nähtävyyksiä, ilmastoa enkä liikennekulttuuria, jotka nekin ovat ylivertaisia. Tarkoitan infrastruktuuria.

Luulemme että latinot elävät kaoottisessa manana-kulttuurissa, jossa asioita ei harkita vaan ne tapahtuvat. Olemme väärässä. Se pätee meihin ugrilaisiin, ainakin pyöräilyssä. Barcelonan pyöräilyrakenteet ovat nerokkaita, viimeisteltyjä ja käyttäjäystävällisiä. Siinä määrin että Helsingin sietäisi hävetä. Shokkipaljastus. Katso kuvat.

Barcelonan nerokkain oivallus: Kaksisuuntainen pyörätie
yksisuuntaisen monikaistaisen ajoradan reunassa.
Mahtuu ja toimii.

Rantabulevardien autuutta. Erotettu
muusta liikenteestä palmuilla.

Turvallisuutta käytännössä. Näin se kuuluu tehdä.

Mitkä reunakivet? Barcelonassa oli
pelkkiä täydellisiä luiskia. Miksei Suomessa?

Tämä talo näkyy maiseman etualalla Gaudin puiston
kukkulalta noin miljoonalle turistille vuodessa. Oikein.

Pikkukatujen liikenne on rauhallista ja helposti
ennakoitavaa yksisuuntaisuuden takia. Myös risteykset.

Värikoodaus on Barcelonan
hipsteripyöräilijöille edelleen muotia.

Vanhan kaupungin kujilla voi ajella
hiljaksiin tai taluttaa. Kukaan ei hurjastele tai töni.

Velodromilla oli pyhäaamuna hiljaista...

...vaikka päällyste on ns. kunnossa.

Helsingin olympiavelo on nätimpi mutta
Velodrome d'Horta on noin 100 % enemmän true.

Miksi en ota kuvia nähtävyyksistä?

Mitä treenaamiseen tulee, niin lentäminen, matkailuruoka ja nähtävyyksien taivastelu veivät kunnosta rippeetkin. Kaupungin pohjoislaidan pikkukujilla ja Monjuicille noustessa tosin sain koipeni kipeäksi. 44-18:lla pitäisi ajella enemmän mäkiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti