Voi jestas kun Yeti alkoi olla väsynyt. Kakkosmaasturina se ei ole päässyt eläkkeelle vaan joutunut kärrynveto-, pakkashissitolppa- ja nastarengasteknisistä syistä kovaan rääkkiin. Paskakelilenkit, maastopyörävaellus, kärrynveto ja kommuutti kerryttävät rajuja kilsoja. Entinen high end -trailijäykkis on jäänyt luimistelemaan rumien tarrojen ja suolaloskakuorrutuksen alle.
Tuumin että pitää vaihtaa ketju ja rissat, ja hankin jo sopivat. Sitten katsoin tarkemmin ja koko voimansiirto oli uuvahtanut. Viisi vuotta ajettu X9-takavaihtaja - voi jeesus. Saman verran ajettuja 1070-pakkoja pari - haineväkeittoa tarjolla. Kaksi vuotta ajettu lelumiininen soikioratas - ruts ruts.
Jäin selaamaan verkkokauppoja, pohtimaan yhteensopivuuksia, laskemaan välityksiä ja ynnäämään rahoja. Päivittäminen 11-lehtiseen Shimanon SLX:ään alkoi tuntua järkevältä.
1) 32 - 11-46 riittää maastopyörävaellukseen ja kärrynvetoon, tarjoaa lähes tismalleen saman skaalan kuin Bemarin 30 - 10-42, ja pienet hyppäykset ovat kommuuttiin paremmassa kohdassa.
2) Pakka menee kaikkiin levyjarrukiekkoihini ja sopii puolison fillariin.
3) Perheemme tyypillinen maaseutumatka-traineri-pyöräpari saattaisi tukea 11-Shimanoa.
4) SLX-konversiosetti (takavaihtaja, liipasin letkuineen, pakka, ketju) on saatavana nauruhalvalla, ja SLX riittää, koska en minä tuolla Yetillä kisaa enää aja.
Tänään Postnord onnistui toimittamaan paketin luvatusti, joten pääsimme pojan kanssa pyöränrassaushommiin. Ja siunatkoon, miten ihanaksi mr Shimano onkaan kehittänyt alemman keskiluokan SLX-sarjansa: funktionaalista, vankkarakenteista ja vittuilematonta tekniikkaa ainakin ensihipelöinnin ja kasauksen perusteella. Vertailukohtana tosin on huonoja muistoja loppuun kisatusta 3 x 9 -XT:stä, joka tuhosi ketjuja, rutisi ja hyppi, eikä säätynyt yhtään vitun mihinkään.
Ruuvailin palikat kiinni, naksuttelin letkut ja ketjut mittaansa ja vot, pyörä pelasi pukissa ilman, että esimerkiksi vaijerin kireyttä piti säätää. B-ruuvia jouduin kierittelemään ees taas, kun etsin vaihtajalle myötämielisintä asentoa, siinä se. Ja ei, ketju ei pudonnut 46-piikkiseltä, kun pyöritin taaksepäin.
Nyt katselen harmaanhohtoista työläisvoimansiirtoa ja mietin, että tuostahan voisi tehdä taas nätin ja ajohaluisen pyörän, kun sille kerran kertyy niin paljon kovaa ajoa. Kaapissa odottaa Ylävitosen ei-messualesta ryöstetty 120-millinen Pike, jolla korvata rimpulainen ja joustamaton Reba. Sitten kunnon pesu ja rumien tarrojen poisto ja jarrupalojen hionta ja eteen 180-millinen joutilas levy kaapista ja tietysti ne kuitukiekot, jotka kesällä olisivat krossarissa tyhjän pantteina, kun niihin on ne maxle-päätytulpat. Ja hetkinen, minullahan on Elite Masterpiece ylimääräisenä. Mutta laittaisinko kelviohjuksen Thunder Burteilla vai mutamöyrijän noilla uusilla jämynappuloilla? Tai ehkäpä pidennän Piken 140 milliin ja siirrän palikat johonkin low-slack-long -hardcorejäykkisrunkoon.
Mielessä pyörii loputon karuselli yhteensopivuuksia, mahdollisuuksia ja kokeiluita, niin että vitut se oli halpa, helppo ja nopea SLX-päivitys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti