Dadcore

Talli täynnä nättejä pyöriä, mutta oikeesti tää on niin tätä. Ajonautinto kaukana kun molemmat pojat kyydissä ja yhdistelmäpaino lähenee kahtasataa. Toisaalta kotimäen punnertaminen ylös tuottaa masokistista tyydytystä.

Vitun vesijohtoputki, lokarit, ylijäämäosat, takahäksä, junnuistuin, jalkatapit ja etenkin kärry.

Transition Vanquish

Eihän siinä Yetissä mitään vikaa ollut, mutta koska ajan eniten ja mieluiten takajäykkää, ja koska down country on muotia ja kivaa, laitoin Transun. Tarkkaan ottaen Transition Vanquishin koossa XL. Olen nimittäin kasvanut, jopa nopeammin kuin runkojen reach.

Runko löytyi vähän käytettynä Transu-mieheltä. Sillä oli farkku täynnä Transuja, kun se diilasi tämän minulle parkkihallissa. Oli ollut ajossa loivennuslaakerilla, mutta itsehän laitoin normaalin, koska XC-geenit.

Periaatteessa piti vain siirtää palikat, mutta ei se niin mene. Boostirunko vaati takanapaan lisukepalikkaa ja dishausta. Down country -pyrintöjen takia tilaukseen meni Brand-X:n hissi, joka onkin ollut kiva, ja toimii kuulemma pakkasessakin. Syiden takia myös jarrut päivittyivät 8000-sarjan XT:hen, joka on kuuluisa vaeltavasta bite pointistaan. Toistaiseksi bite point on pysynyt paikallaan.

Ja sitten rengasta. Aluksi ajelin Ikonilla edessä ja vanhalla Racing Ralphilla takana, mutta moinen päättyy turmioon, se tiedetään. Siirsin Ikonin taakse, jossa se mukavasti tasoittaa kyytiä koossa 2.35. Vähän isompikin mahtuisi Vanquishiin, mutta plussaa ei. Eteen laitoin uuden wide trail -Rekonin, vaikka ajan kapeilla poluilla. Aggro-XC-kumi on yllättänyt iloisesti. Pyörää pystyy ohjaamaan jopa märässä ja pehmeässä!

Käyttötarkoituksena Transulla on maastopyöräily, ilman notkuvia linkustoja, ylimääräisiä kuluja ja vaivoja. Jos eteen tulee röykkyjä, vauhtia tai hyndiä, keulakulma ja hissi auttavat. Jos eteen tulee smuuttia baanaa, XC-kumit ja keveys auttavat.

Tai niin minä ajattelin. Nyt kun olen kesän ajanut (sen mitä olen), niin ymmärrän että ei Transu ole sen parempi pyörä kuin Yetikään, vaan erilainen. Keula on just niin kuin haluan, mutta perä on lyhyt ja kova. Siitä on välillä iloa mutta välillä murhetta. Jokainen juuri tulee suoraan selkärankaan jopa Brand-X:n läpi. Ja alamäissä pyörä on vakaa vain edestä.

Runko: Trasition Vanquish, 29er, XL
Keula: Vanha Pike Hi5Bikesin alesta kauan sitten, 120 mm
Takavaihtaja ja liipasin: Shimano SLX, aika robusti mutta toimii

Ohjainlaakeri: perus

Stemmi: KCNC melko hipo, 45 mm, 50-millisellä ajelin aluksi

Stonga: Yetin alkuperäinen Raceface Next ja hyvin pieni nousu

Tupit: ODI Float, nämä kestää vain yhden kauden mutta on mukavat ja pitävät

Keskiö: Sramilainen

Kammet: Sram X9, nämä ovat liian rumat ja huonot tähän pyörään

Eturatas: Absoluteblack Oval Boost DM 30t

Takapakka: Sram XX1, 10-42, aika kallista kun ajoin vanhan loppuun ja ostin uuden

Ketju: joku Shimppa

Polkimet: XT
Jarrut: Shimano XT 8000 tai jotain, metallipalat
Jarrulevyt: Sram Centerline 180 mm ja Shimano XT 180 mm

Tolppa: Brand-X, 150 mm ja 31,6 mm

Satula: SDG Ti-Fly

Navat: FunWorks N-Light Evo

Kehät: MCarbon

Kumit: Ikon 2.35 3C EXO TR 120tpi etc takana + Rekon 2.4 WT EXO TR 60 tpi edessä