Työmatka ei ole treeniä. Se on päivän parasta aikaa, muttei treeniä.
Yhdeksän kilometriä aurinkoa, Viikin ja Vanhakaupunginlahden luontoa, linnunlaulua ja kristallinkirkasta ilmaa on liian hieno asia kirjattavaksi ylös alhaisen liikuntapyrinnön edistämisvihkoseen. Jotain työmatka silti kertoo.
Tänään se kertoi että jalat ovat väsyneet ja että voin hyvällä omatunnolla istua töissä, leppostella lounaalla ja istua töissä lisää.
Jalkojen väsymystä ei erota vastatuulesta muuten kuin katsomalla sääennustetta, mutta olen oppinut katsomaan.
Kun jalat ovat väsyneet, ylämäet eivät tunnu pyöräilemiseltä vaan ylämäiltä. Koskelantielle ilmaantuu mäkiä. Hakamäentien ramppeja ei voi kuvitella ajavansa penkistä. Matka on pitkä eikä lyhyt.
En välttämättä ole kovin treenaaja mutta olen tarkka kuuntelemaan sitä koska on parempi levätä. Ilman työmatkaa en tietäisi. Luulisin että treeni vain menee huonosti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti