Thai-hierontapaikassa

Joululahjahierontalahjakortti piti käyttää. Se oli korstolle nimeltä Mösö, joka hieroo Yrjönkadulla. Valittelin jumittavaa alaselkää ja pyysin klassista hierontaa, mutta Mösö sanoi että thai-hieronta auttaa paremmin. Ei ole kuulemma mitään hissuttelua.

Oli sen näköinen jätkä se Mösö että parempi uskoa.

Verkkarit jalkaan ja patjalle. Mösö väänteli ja paineli, minä olin niin rento kuin pystyin mutta pääasiassa tuskissani. Homma toimi ja Mösöllä selvästi muodostui käsitys kovia kokeneen kroppani erityispiirteistä.

Kiitämme:

- yläkroppaa, joka on ok ja symmetrinen

- lonkkien synnynnäistä liikkuvuutta

- alaselän suhteellista notkeutta

Moitimme:

- naurettavan heikkoja, iljettävän jäykkiä pohkeita

- takareisiä mallia viulunkieli

- oikeaa piriformista, jota ei kärsi painaa

- kireiden selkälihasten tuskallisia kiinnityskohtia lantion yläosassa

Varasin toisen ajan ensi tiistaille, vaikka sekä Mösö että minä tiedämme, että kohta nelikymppisen kilpapyöräilevän istumatyöläisen pitäisi hoitaa kroppaansa myös ihan itse. On muka-urheilijalta laiskuutta ja typeryyttä, että en ole viitsinyt hoitaa pohkeitani kuntoon. Enkä venytellä takareisiä.

Ne venytykset, joita minun pitäisi tehdä, tuntuvat vittumaisena hermostopoltteena polven takaosassa tai saavat kroppani tärisemään. Ei ihme että ajan mieluummin pyörää.

Mutta. Kun ajoin Mösöltä töihin, pyörä kulki niin kevyesti että itketti. Voima lähtee keskivartalosta, mutta ei sellaisesta keskivartalosta, joka on juntturassa.

Tällä thai-hieronnalla ei ollut happy end, vaan unhappy. Istua röhnötin pari tuntia töissä ja ajoin sitten kolmen tunnin vaativan krossilenkin pakkasessa. Se siitä.

(Mutta muutama vaativa umpihankiylämäki kulki hämmentävän suvereenisti. Kyllä kannatti viime viikon lenkit istua.)

Pickenflick Fiskträskin mysteerisaunalla.
Tiet oudossa kunnossa.

Harjoituspäiväkirja:

sekalenkki pk + voima + tekniikka + kynnysvedot 3:02, avg 139, max 168