Toinen päivä

Eilen ajoin sen satasen ja tänään toisen. Se tuntui siltä kuin toiset pk-päivät tapaavat tuntua, eli tylsemmältä.

SAB jalostamon takana.

Kisahommissa toinen peräkkäinen päivä on minulle hyvä. Toissa vuonna ajoin putkeen Tähtisadeajot Jyväskylässä ja maraton-SM:t Hyvinkäällä, ja hienosti meni. Viime kaudella ajoin Joupiska-maratonin ja heti perään Vaasan XCO:n. Se meni vielä paremmin, luultavasti siksi että jälkimmäisen päivän irtonaisuus pääsi lyhyemmässä rykäisyssä paremmin esiin, mutta energiat eivät ehtineet loppua.

Ensimmäinen kisapäivä virittää kropan urheilustressiin, ja jos energiaa riittää niin kone käy puhtaasti ja lujaa. Kun oikein asiakseen kiinnittää palautumiseen huomiota niin myös valmistautuminen saattaa olla parempi kuin oma standardini eli ekstrakuppi kahvia ja ylimääräinen paskareissu.

Treeni-pk on eri asia. Eilinen ei avannut mitään vaan kiristi takareisiä. Tänään ne alkoivat olla g-kielenä. Jossain pakaran alapuolella tuntuisi muljuvan teräsvaijeria kymmenen sentin pätkä. Lämmintä oli seitsemän astetta, mutta oikeasti se oli kylmää, ja minä alan olla vanha ukko.

Vaikka hyvinhän se tänään meni. Avg pysyi ennallaan ja jaksoin vielä lopussa puskea.

Kylmän normi-pk:n eron lämpimän ajan treeneihin ja leireihin huomaa siitä, että toisena päivänä tehopiikit alkavat laskea, lämpimässä nousta. Jos jatkan täällä vielä pari päivää, avg laskee pykälän pari ja lenkin alussa vituttaa. Koneen käynnistyminen kestää peräkkäisen rasituksen päivinä aina puoli tuntia pidempään kuin edellisenä. Joskus mtb-vaelluksilla on saattanut mennä pari aamutuntia aika lyhyillä valoilla, mutta kyllä se siitä iloksi muuttuu.

Huomenna saatan ajaa jotain muuta kuin maantietä. Vaikka mutalääryä fiksillä.

Harjoituspäiväkirja:
4:00, avg 133, max 165