Kisapyörä

Tämä tuli taloon alkukesästä 2013. Vanha vaaleanpunainen skandaali oli osiltaan kulunut loppuun, sanoi Eppu. Hieno mekaanikko, mutta ei haluaisi huoltaa kamaa, jota ei enää voi huoltaa. Skandaalin runkokin oli tuhoutumisen rajalla, koska takavaihtajan kiinteä alumiinkorvake oli vääntyillyt ja korkkaillut. Lisäksi pyörä oli aina ollut minulle liian pieni.

Tavoitteena oli luotettava ja hauska 29-jäykkäperä polkuajoon, maraton-kisailuun, XCO-kisoihin ja maastopyörävaelluksiin. Koska XCO on nykyään melko teknistä, kaipailin trail-orientoitunutta laitetta.

Sattumoisin lähikaupan käsiin oli jäänyt yksi Yeti-superpyörä. Pienellä kustomoinnilla siitä muokkautui kokonaisedullinen paketti, kun jarrut muuttivat vanhasta pyörästä.

Kiekkojen koko ei ollut itsestäänselvyys kuin vasta jälkikäteen.

Ehkä kyse ei ole kiekkojen koosta vaan Yetistä. Se firma osaa suunnitella ajettavia pyöriä. Ensimmäinen lenkki tällä laitteella oli Tour de Tampere pahamaineisessa ajokoiraryhmässä. Puoli tuntia opettelin nostamaan keulaa ja käskemään kurveissa. Siitä lähtien ajo on ollut blissiä.

Tekniset vauhtipätkät menevät paljon nopeammin kuin ennen, samoin kivikkoylämäet. Pitoa ja vakautta on enemmän. Ilmaa uskaltaa ottaa ihan uudella tavalla. Takkiin tulee vain kiihdytyksissä ja voimanousuissa, mutta niiden puutteita kannattaa aluksi korjata ukosta.

Kaudella 2013 nousin maraton-cupin tuloksissa 10-15 pykälää ylöspäin edelliskauteen verrattuna. Siitä iso osa oli tämän vekottimen ansiota.

Osista ensimmäisen kauden aikana vaihtui vain ketju ja kumit. Pulleina vanteilla Maxxis Ikonit eivät tykänneet kivikoista, joten vaihdoin kylkisuojattuihin Rocket Roneihin. Kahden rattaan ohjuri meni säpäleiksi, mutta turha se olikin Type 2 -vaihtajan kanssa. Sahasin siitä kölin rattaita suojelemaan.

Ensi kaudelle en vaihda mitään. Ei tarvitse. Se on hyvä pyörä. No painaahan se, mutta budjetti, käyttövarmuus ja ajamisen laatu painavat vielä enemmän.

Runko: Yeti Arc Big Top, L
Keula: Rock Shox SID
Ohjainlaakeri: Cane Creek ZS56/40 alakuppi, ZS44/28.6 yläkuppi
Kiekot: Shimano MT75
Kampisetti: Truvativ X9 2.2 GXP 42/28
Takavaihtaja: Sram X9 Type 2 10-speed, medium
Takavaihdevipu: Sram X9
Etuvaihtaja: Sram X7 2 x 10, high direct mount
Etuvaihdevipu: Sram X7
Pakka: Sram PG1030, 11-36
Ketju: Sram PC 1071
Tanko: Truvativ Noir T40
Tupit: Ritchey WCS Foam
Stemmi: Race Face Turbine 90 mm OS
Satulatolppa: Race Face Turbine 30.9 x 400
Satula: SDG Ti Fly
Jarrut: Shimano XT
Ohjuri: e13 TRS+ DMB, nykyään muokattuna köliksi
Renkaat: Maxxis Ikon 29 x 2.20, nykyään Schwalbe Rocket Ron 29 x 2.10 EVO TLR Snakeskin

29 ei tee haavoittumattomaksi. Eka tekniikkalenkki.
Tarvittiin uusi potta ja lasit ja nahkaa.

Loppujen lopuksi ohjuri oli turha. Rissat lähti, köli jäi.