perjantai 28. helmikuuta 2014

Pickenflick




Titaania! Tuhlausta! Heräteostos!

No ei.

Kesällä 2013 rossikisoissa ja -lenkeillä vanha Cross-check väsyi ja melkein kuoli. Paitsi runko tietysti. Mikä pahan tappaisi. Uusintalistalle kertyi tavaraa: takavaihtajan kahva, rissat, eturattaat, pakka, ketjut, etuvaihtaja, kaksi kehää sekä toisen takakiekon vapaaratas ja laakerit.

Tuumin että olen minä sen verran jo rossia ajanut ja vanhentunut, että saan ostaa uuden pyörän.

Tavoitteena oli VPCX-kelpoinen Sipoonkorpipyörä. Siirtymät jouhevasti, hiekkatiellä mukavampi kuin maasturi, pehmeillä poluilla jämäkämpi kuin krossari. Virallisia krossikisojahan ei Suomessa ole, joten pitkänmatkan ajelu ja mukavuus ja yksinkertaisuus tähtäimessä. Ei kisakireää mutta kestävä. Kuitua, hipoterästä tai titaania. Levyjarrut, mekaaniset koska hydrauliset ovat törkeän hintaisia ja kärsivät lastentaudeista. 1 x 10 -vaihteisto, koska se riittää. Tubeless-kehät ja niille 45 mm kumit. Varjo-SM-kisojen jäämutahelvetin jälkeen myös täyspitkät vaijerivedot.

On-Onelta tuli Pickenflick. Ohentamatonta perustitaania, kohtuu hinta, perushyvät palikat, geo vähän Cross-checkiä eloisampi kulmilta mutta samanlainen muuten. Totesin että kompliitista saisi vähillä muutoksilla ajettavan. Täyspitkä vaijeriveto takavaihtajalle tulisi aiheuttamaan esteettisiä ongelmia, mutta on niistä ennenkin selvitty mutaan peittämällä.

Ne muutokset:

Sramin OEM-halpiskammet myyntiin ja tilalle kompakti-Forcet, jotka ostin Hi5Bikesin halvennuksesta itselleni synttärilahjaksi tätä uumoillen. Siitä rattaat veks ja tilalle Wolftooth. Etuvaihtaja hittoon. Taakse laajempi pakka ja Type-vaihtaja, lähikaupasta tietysti. Kumeiksi niin läskit kuin menee.

Ei se ihan putkeen mennyt. Muut palikat loksuivat kohdilleen mutta takakolmion alaputkien silta tuli läskikumin tielle. Kumit ovat toistaiseksi eri paria ja laittamatta tubelessiksi.

Ehkäpä se silta pitäisi ruuvipenkissä puristaa kasaan. Se olisi väärillä työkaluilla korjaamisen henkilökohtainen ennätys, vaikka monenlaista on tullut tehtyä. Tai sitten pitää tyytyä pienempiin kumeihin.

Runkosetti: On-One Ti Pickenflick, L
Takavaihtaja: Sram X9 Type 2, medium
Kahvat: Sram Rival
Kammet: Sram Force, 110 BCD, 170 mm
Eturatas: Wolftooth, 40t
Keskiö: Sram GXP
Pakka: Sram PG1070, 11-36t
Ketju: Sram PC1071
Jarrut: Avid BB7 Road
Tanko: Planet X Road Bar Strada Shallow Drop, 44cm
Stemmi: Planet X Superlight Team 3D Forged Stem, 100 mm
Ohjainlaakeri: FSA Orbit C-40 No.42 ACB Tapered Headset
Kiekot: Selcof WHT29 Tubeless MTB
Etukumi: Kenda Slant Six Pro 29 x 1.80 SCT
Takakumi: pending
Satula: Planet X Sportive Ultra Ti
Satulatolppa: FSA SL-K, 31.6 mm
Panta: On-One 6061T6, 34.9 mm
Polkimet: Shimano SPD XT

Polkupyörä kaunistuu etuvaihtaja poistamalla.
Edessä on tilaa 1.80 Kenda Slant Six Prolle. Takana ei.































Harjoituspäiväkirja
Työmatkat
Juoksu 2 x 15 min, sis. 5 min vedot + keskivartalo

torstai 27. helmikuuta 2014

Kylmässä kovistuu

Kylmässä maantiepyöräileminen ei ole hyväksi. Ei ollut eilinen eikä toissapäiväinenkään. Kippurassa kyyhöttäminen on ärsyttävää, saati sitten kun ajoviima asettelee vähäiset lihassyyt pysyvästi paikoilleen. Lonkan koukistajat ja takareidet säteilevät tasaista kramppiarkuutta ja istumatyöläisen työpäivä viimeistelee tuhon.

Suomalaisten maantiepyöräilijöiden surkeus ei johdu kovuuden puutteesta. Kyllä täkäläiset varmaan kestäisivät kylmässä treenata. Mutta se ei ole hyväksi.

Siksi ajoin toissapäivän maantielenkin jälkeen rullilla 2 x 15 min. Siksi ajoin tänäänkin. Siksi haluaisin lämpimään.

No salilla rullilla tulee lämmin, jalat pyörivät ja avautuvat, krampin tunne hiipuu hieman. Vähän niin kuin ajaisi oikeasti, jossain oikeassa pyöräilypaikassa.

























Harjoituspäiväkirja
Työmatkat
Aamu: keskivartalo 45 min +  juoksu 15 min
Ilta: rullat 2 x 15 min + kyykyt ym. 30 min

SAB



Edellinen maantiepyöräni Peugeot Teamline 2000 on upeaa Columbus Geniusta, mutta se osoittautui keulastaan kieroutuneeksi vaikka kuinka korjausväänneltiin. Uutta keulaa miettiessä siirsin palikat melko sellaisenaan tähän SAB-runkoon, jonka ostin pari vuotta sitten varalle.

SAB on tai oli italialainen pikkufirma, jonka konkurssipesän ja varaston brittibrändi Planet X osti. Varastosta löytyi aimo kasa hiposteluteräksisiä runkoja, osa tarroilla, osa ilman. Tämä nimenomainen, bränditön mutta Dedacciain tarroittama runko on Dedacciain parasta, tuplaohennettua, lämpökäsiteltyä hipoterästä. Ohennukset .8/.5/.8. mm. Lujuusarvot 1400 N/mm2, 203 ksi. Lujempi ja paremmin väsymistä kestävä kuin Reynolds 853 ja Columbus Life/Spirit, joten ajattelin että normikoon putkikin riittää.

Teräs ansaitsisi tyylikkään kasauksen, mutta mennään budjetti ja ajohommat edellä. Runkokin maksoi vain kolmisensataa. Tiedän että ahead-adapteri sekä ylikoon stemmi ja stonga näyttävät tässä rungossa tyhmiltä, mutta quillit ei kerta kaikkiaan ole mun juttu.

Runko: SAB, 57 x 57, Dedacciai Zero 18 MCDV6 H.T. Micro Alloyed
Vaihtajat, jarrut, kammet, pakka: Campagnolo Veloce (2 x 10, 50-34, 12-25)
Kahvat: Campagnolo Centaur
Keskiö: Campagnolo Record
Kiekot: Mavic Aksium Race
Ketju: KMC X10SL
Kumit: Schwalbe Stelvio
Ohjaustanko: Planet X Strada Compact Lite
Tankonauha: Planet X Microfibre
Stemmi: Raceface Deus XC
Satula: SDG TiFly
Satulatolppa: Planet X Superlight Team 3D
Polkimet: Look Keo 2 Max Carbon

Tykkään näistä 80-luvun metallinhohtoisista häiveväreistä.
Tältä se näytti Planet-X:n myyntilipaston edessä.