maanantai 24. marraskuuta 2014

Hattiwattipyöräilyä, osa 2

Kisikselle oli hankittu parempi hattiwattipyörä, koska se antoi paremmat lukemat. Ensin ajoin nenän kautta hengitellen 15 min @ 275W, sitten suun kautta nousevatehoisesti 15 min @ 305W.

Olisin tietenkin voinut ajaa molemmat 20 minuuttiin, mutta en halua rasittaa itseäni.

Tämän kauniin tarinan mukaan olen nostanut vartin treenitehojani 25 wattia sitten viime näkemän. Treenimetodina olen käyttänyt piereskelyä ja viininjuontia. Helpot 4,5 w/kg.

Älkää silti wattipäissänne ryhtykö piereskelemään ja juomaan viiniä. Tehkää järkevämpi johtopäätös. Hattiwattipyöriin ei voi luottaa pätkän vertaa, etenkään muiden omiin.

Ensi kerralla otan tussin mukaan ja kirjoitan Kisiksen pyörien näyttöihin olennaisen. You suck.

torstai 20. marraskuuta 2014

Jäähyväiset Ubertolle


Viimeiset pari kuukautta Uberto on lojunut vintillä runkosettinä. Nyt otin keskiön ja stongan irti ja pyyhin putket siisteiksi luovutusta varten. Sen on aika mennä.

Uberto on ensimmäinen runkosetti, johon minulla ei ennättänyt syntyä tunnesidettä. Nätti helmiäismaali, peruslaadukas teräs ja klassinen sirous tekivät siitä haluttavan, mutta siihen se jäi. Kasasin peruspalikoista, ajoin kesän kaupunkiajot ja pari lenkintapaista, huomasin pieneksi ja laitoin myyntiin. Ensin hankintahintaan, sitten oppiraha-alennuksella.

Sen verran tunteelliseksi lipesin tuossa runkosettiä hipelöidessäni, että toivon Uberton löytävän hyvän kodin tai ainakin hyvän matkan. Pyhäpyörä, ratapyörä, käyttöpyörä, rottapyörä. Ehkä muutaman vuosikymmenen päästä autotallilöytö, entisöinti ja alusta uudestaan.

Godspeed!

tiistai 18. marraskuuta 2014

Terveisiä Oulusta

Oulu, tuo Pohjois-Suomen cyclocross-kulttuurin kehto!

Sikäläinen krossikommuuni lähestyi eteläisiä sielunveljiään postipaketilla.


Mitähän sieltä paljastuu? Jännitys tiivistyy kuin krossikisojen viivalla...


"Pitäkää krossiliekki kuumana! More cowbell, Jani." Kaksi lehmänkelloa ja räädejä tarroja.

No kyllä muuten pidetään. Tällaiset jutut tekevät marraskuusta pyöräilemisen arvoisen.

More cowbell seuraavan kerran sunnuntaina 23.11. klo 14 Kallvikinniemessä HEL CX -sateenvarjon alla. Ja oululaiset, S/M-kisoissa nähdään!

maanantai 17. marraskuuta 2014

Yeti kevenee, osa 2

Loppuunajettu kymppipakka, oisko Sram 1070, 11-36, 362 g
> Kelvollinen kymppipakka, Ultegra, 11-28, 246 g
116 g, 0 e

Pyörä keventynyt 703 g. Puuha maksanut 108 e eli 0,15 e/g.

Juu en ole saanut jalkavoimaa salilta, eikä se soikioratas noin paljon auta. Ei toi pakka tohon jää.

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Soikioherätys

Eka lenkki takana Absolute Blackin soikiorattaalla. Tai en minä tiedä mikä ovaali tai ellipsi se on. Tällanen:


Näyttää tosi pöljältä kammissa, vaikka piilotin sen bashin taakse.

Miltäkö tuntuu? Vaikea kuvailla, mutta tuntuu paljon ja hyvältä. Kampikierroksen kuolonkohdassa tuntuu kuin näkymätön maastopyöräilyenkeli auttaisi jalkaa pyörähtämään. Kampikierroksen runttauskohdassa tuntuu lempeän pitkältä, ei raskaalta.

Soikioratas ei luo tehopiikkiä runttauskohtaan vaan tekee runttauksesta helpommin kontrolloitavan. Jos pito tuntuu ylämäessä katoavan, voi hetkeksi hellittää ilman että heti lipsahtaa kuolonkohtaan ja pysähtyy. En jäänyt sutimaan.

Minulla oli Sipoonkorvessa 29erissä todella tyhmä välitys 32 / 11-28. Pääsin ylös samat mäet kuin 28/39 / 11-36:lla. Myös jyrkät, liukkaat töytäreet. Oletan että se johtuu soikiorattaasta eikä siitä, että Yeti on puoli kiloa aiempaa kevyempi.

Ketju putosi kerran, mutta en huomannut miksi, koska rullasin loivaa hiekkatietä alamäkeen. Keskiönseutu, takavaihtaja, pakka ja ketju olivat täynnä Sipoonkorpea, ja ehkä pyöräytin kampia takaperin. En ole huolissani, koska olosuhteet olivat äärimmäiset.

Nykyiset soikiorattaat ovat eri asia kuin muinaiset, idioottimaiset Biopace-polventuhoajat. Etuvaihtajan kanssa nykyiset soikiorattaat eivät ole kivoja ja maantiellä niiden kaikki hyödyt eivät toteudu. Mutta koska maastohommien tulevaisuus on 1 x 1/10/11, ennustan narrow-wide-soikiorattaille menestystä.

Ainuttakaan ilmaista wattia ne eivät anna. Vittu.

Takapakkajuhlapäivä

Eturattaan vaihto on kuin panisi rahaa Hi5Bikesin tilille.

Pitää mitata ketju ettei se vaan syö uutta hiposteluratasta. Pitää vaihtaa ketju koska se on venynyt mittarista yli. Pitää testata toimiiko uusi ketju vanhalla pakalla koska mielessä itää epäilys. Pitää heittää takapakka roskiin koska ketju hyppii. Pitää varastaa puolison krossivarakiekosta väliaikainen takapakka koska kaupat ovat kiinni ja aamulla pitää mennä lenkille.

Säätämisestä huolimatta takapakan vaihtopäivä on juhlapäivä. Tulee olo että on tehnyt jotain. Vaikkei mitään kovin hyödyllistä. Hionut metallia mutaisella ketjulla.

lauantai 15. marraskuuta 2014

VPCX Vuosaari

Ilkka Jaakkola otti videoo joka räjäyttää leiskan:



Ouvinen otti kuvia.

Webscorer otti aikaa.

Danin rata otti henkeen.

Mukana oli 28 uutta ja vanhaa, jotka olivat sitä mieltä että ihan pöhköö ja koska seuraava. Minä voitin 2 x 3 h unilla.

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Yeti kevenee, osa 1

Koska olen vanha paska eikä huvita ajaa, kevensin pyörää. Nolottaa saatanasti.

Ikäkulut pullotelineet 2 x 48 g
> Muoviset pullotelineet 2 x 34 g
28 g, 10 e

X9-kammet + 39-28-rattaat + keskiö 862 g
> Vanhat XT-kammet + 32t + 36t bash + keskiö 812 g
50 g, 50 e

Turbine-tolppa 268 g
> Masterpiece-tolppa 190 g
78 g, 48 e

X7-etuvaihtaja ja liipasin ja vaijeri hittoon
291 g, 0 e

Köli kiinnikkeineen hittoon
140 g, 0 e

Pyörä keveni 587 g. Puuha maksoi 0,18 e/g.

Tolppa, rattaansuojaus, kammet ja toimintavarmuus paranivat. Pullotelineet huononivat vähän, välitykset paljon.

Keväällä laitan pikkuiset Thunder Burtit kumeiksi ja hipostelukiekot. Siitä lähtee tärkeitä grammoja. Sitten olen valmis kiroilemaan kun keventelypaska ei kestä eikä mäkiä pääse ylös.

maanantai 10. marraskuuta 2014

Hattiwattipyöräilyä

Kävin piruuttani polkemassa Kisiksen hattiwattipyörää, joka kertoi minkä piti: You suck! Löin tauluun sellaiset lukemat että ällistytti, mutta väärällä tavalla.

Näemmä jaksan äkkiseltään rimpuilla 280 hattiwatin kanssa vartin, mutta en todellakaan toista, ja sykkeet huitelee korkeammalla kuin kisoissa.

Lukema on tarkasti sysipaskan ja säälittävän rajalla. Tiedän että Korpelan Aki pystyy ajamaan 2 x 20 minuuttia kolmekymmentä wattia kovempaa, ja moni kotimaan kilpaveli tietysti vielä kovempaa.

Miten ihmeessä sitten pystyn rimpuilemaan heidän perässään? No - en pystykään. Aki jättää minut viimeistään kisan puolivälissä, muut aiemmin. Jään pitämään yksin seuraa molemmille jäljellä oleville wateilleni.

Jos tuosta lukemasta pitää jotain positiivista kaivamalla kaivaa, niin:

- Näemmä minulla on kauhea kisanaama, jolla satutan itseäni enemmän kuin on tervettä.
- Näemmä olen laiha.
- Näemmä etenen maastopyörällä melko taloudellisesti, koska on pakko.


Nyt minun pitäisi olla täynnä uljaita, kunnianhimoisia harjoittelusuunnitelmia. En ole. Olen viime vuodet harjoitellut ja kilpaillut polkupyörällä just niin kovaa kuin minua huvittaa. Eli ei kovinkaan kovaa.

torstai 6. marraskuuta 2014

Päivän paras hetki

Kiinavalo leikkaa Viikin sysipimeää. Vesiräntä kylmää naaman ja yrittää kuorien alle. Vesihiekka rutisee ketjussa. En ole syönyt viiteen tuntiin.

Silti se on päivän paras hetki. Aina.

Lähtiessä sen tarkoitus on siirtyminen, mutta kun jalat pyörivät, tarkoitus käpertyy itsensä ympärille, muuttuu omaksi tarkoituksekseen. Zen, rauha, rukous, mitä näitä oli.

Pyöräilin tänäänkin työmatkat.

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Luottokamaa: Ritchey WCS Truegrip Foam -gripit.

Lukkogripit ovat kovia ja kylmiä eli perseestä. Laita foamit.

Ritchey-niminen viiksiniekka on virkkaillut vaahtogrippejä pitkään. Malli on pysynyt samana, koska se on paras.

Käyttökokemusta kuusi vuotta. Ensin yhdellä parilla kisapyörässä neljä vuotta. Sitten toisella parilla uudessa kisapyörässä kaksi. Olisi mennyt samoillakin, mutta myin. Muutama pari perheen kommuuttipyörissä.

Asenna hiuslakalla. Ei pyöri missään olosuhteissa. Irrota vedellä. Onnistuu kun ujuttelee nippareita, valuttelee pisaroita ja pyörittää.



Mukavuus. Napakka, poistaa tärinät, ei imeydy käsihermoihin. Kulmikas muoto vähentää painetta tai jotain, ei uskoisi mutta hyvältä se tuntuu.

Pitävyys. Märkänä, mutaisena, lumisena, ihan sama.

Lämpimyys. Saa pakkaskylmän alumiinistongan tuntumaan uunituoreelta ranskanleivältä.

Keveys. Mitäpä vaahto painaa?

Kestävyys. Ajoa kestää määrättömästi. Lisäksi kestää hinkkausta karkeaan betoniin, irrottelua ja kaatuilua.

Halpa hinta. Tosi halpa.

Saatavuus. Joka kaupassa, myös lähikaupassa.

Luottokamaa. Mutta älä osta ergoversiota, se on outo.

Retkipäivä


Kantorträskin laavu.


Kaksi pulloa, termari.
Kaksi sämpylää, banaani.

Kaksi kaunista suota.
Kaksi mutaista kynnöspeltoa.
Kartta joka loppui kesken.

Muovikassillinen suppiksia.

Kettinki vierailulla pakan takana.

Seitsemän tuntia Sipoonkorpea.

tiistai 4. marraskuuta 2014

Jotain muuta

Painavat jalat, raskas mieli. Työmatkat jaksaa, muuten kroppa sanoo että jotain muuta.

Niinpä juoksulenkkejä Emilian kanssa.

Niinpä taloyhtiön sali, Lady Gagaa stereoissa, kyykkyjä ja yläkroppaa.

Niinpä huomenna retkeilypäivä.