perjantai 19. joulukuuta 2014

Yeti kevenee, osa 3

Salsan satulatolpankiristin, 32 g
> Halpiskeventelysatulatolpankiristin, 9 g
23 g, 9 e

Pyörä keventynyt 726 g. Puuha maksanut 117 e.

Kylläpä on vitun hauskaa sitten kun tolppa lipsuu tai kun ruuvi korkkaa just ennen kisaa.

torstai 18. joulukuuta 2014

Kun sekaan ei mahdu

Olin viikon Ateenassa Emilian keikkamatkan erikoismanagerina. Se tarkoittaa lomalla.

Etukäteen ajattelin, että puhutaan 48x17:sta pyörät ja poljetaan pitkin monumentteja ja vuoria, vähän niin kuin Barcelonassa keväällä.

Paikan päällä ajattelin toisin. Ateenan liikenteen sekaan ei mahdu. Joka vitun millimetri on täynnä autoa, ja jos joku väli jää, siihen puikkaa skootteri. Myös jalkakäytävät ovat täynnä autoa. Siksi ihmiset kävelevät kaduilla. Paitsi ostoskaduilla iltaisin, kun sinnekään ei mahdu sekaan.

Sitten ne vitun saasteet. Kurkku karheana sai syljeskellä pienhiukkasmuhjua, jos eksyi väärään katukuiluun. Mitä helvettiä kesällä, kun meidän lomalla sentään satoi kaatamalla vettä ja tuuli?

Kun sekaan ei mahtunut, vaihdoimme poljeskelun rauniokuljeskeluun. Emilian ipuhelin laski joutessaan 20 km päiviä. Kävimme myös juoksemassa minun jalkani mäsäksi Filopappoun kukkulalla.

Parasta Ateenassa ovatkin kukkulat. Niin ja graffitit, molemmat maailmanluokkaa. Myös temppelikissat ja -koirat hurmasivat hyvätapaisella eleganssillaan. Laitan niistä kuvia.

maanantai 8. joulukuuta 2014

Paras pyörä kaikille alustoille ympäri vuoden

Kompromissipyörät on perseestä. Sieltä tulee myös pyöristäni rakkain ja käytetyin. Saanko esitellä, the one and only, kännipyörä aka Tunturi Equillar!



Runko on perua 2000-luvun aivan alusta, kun Tunturi sponssasi Helsingin fillariläheteille pyöriä. Katsokaa Cyclomania niin tiedätte. Möly-Paavo ajoi hetken työkseen tätä Equillaria, ja koska fiksit tulivat muotiin mutta niitä ei saanut mistään, Paavo viilasi dropouteihin ketjunkiristysvaraa.

Käyttöpyörän perä.

Syystäkin Paavo vaihtoi lähettiuskottavampaan laitteeseen. Ostin runkosetin häneltä vuonna 2007 - ja halvalla ostinkin. On ollut hauskaa koko rahalla.

Aluksi kasasin pyörän 26-slikseillä, jämäosilla ja suoralla, kapealla stongalla. Ajoasento tuntui tukalalta käsille stemmistä riippumatta ja polkimet vyöryivät matalalla. Ei hyvä. Muilla pyörillä oli hauskempi ajaa. Mutta aina silloin tällöin ropasin vintillä Equillarista kehitysversion. Neljä vuotta kului, kun neuvottelin itseni ja pyörän asetukset sopuun ysärigeometrian kanssa.

Lopulta Equillarista kehkeytyi hurmaava laite.

Oispa kesä.

Ytimenä on True Temper Platinum OX -teräs. Se on vitun hyvää terästä, ja ylikokoisena riittävän jäykkää. Vaakaputkessa on dingi mutta sou not.

Mistä päästään siihen, että teräs on aseteltu ysärigeon vaatimiin kulmiin. Vikkelä ohjaus, matala keskiö ja vielä matalampi etupää tarkoittavat hirvittävää endojumppaa fiksimaastokäytössä. Mutta ne tarkoittavat myös ratapyörämäistä kaupunkihauskuutta ja elävää krossausta. Geo on tarpeeksi pitkä raiserille, toisin kuin ratapyörät ja maantiekonversiot, joita hipsterit katuratapäissään ajavat raiserilla kyynärpäät polvissa.

Hirvittävä endokone.

Mistä päästään kiekkohommiin. Equillar on suunniteltu 26-kiekoille, ja läskiäkin kumia mahtuu. Mutta mahtuu myös maantiekiekot lokareilla tai krossikiekot ilman. 28-koko nostaa keskiötä sen verran, että ratapyörämäisyys korostuu. Akseliväli pysyy silti pitkänä, mikä tasoittaa kiikkeryyttä.

Mistä päästään ohjaamohommiin. Ysärigeot on tehty kapealle stongalle ja pitkälle stemmille, mutta sellaista en kestä. Toimintakykyinen asento kommuuttiin ja maastoiluun löytyi maltillisella stemmillä ja 620-raiserilla. Krossihommissa testasin Midgeä ilman kahvoja. Asennosta tuli pää edellä -tyyppinen, mutta pyörä kiipesi kuin koti-ikäväinen enkeli. Ajelin myös halpis-ergodropilla kahvojen kanssa, mutta ei niille yltänyt. Paras droppi on uskollinen Noodle, yläotteelta ja mutkilta.

Ei muuten todellakaan toiminut tämä viritys.

Mistä päästään pyörän käyttöön. Maastofiksikäytössä Equillar on harvoin, yleensä paskakeleillä. Silloin on hauskaa. Krossikäytössä se on useammin, ja yleensä voittoisana. Laskelmieni mukaan Equillarilla on seitsemästä krossikisasta kuusi voittoa ja yksi kakkossija. Kaudella 2012 ajoin sillä tasoituksen vuoksi VPCX:t - voitin kaikki.

VPCX-voittoon Keimolassa.

Varjo-SM:t Kaivokselassa 2012 - voittoon, tosin maastorenkailla.

Newgen-krossit 2014. Voittoon.

Kommuuttikäytössä Equillar on koko ajan, koska siinä on lokasuojat ja pistosuojatut kumit. Koko helvetin ajan. Ajatelkaa sitä. Talo täynnä toinen toistaan hienompia fillareita, mutta millä mies ajaa? Ysärimaasturilla! Ja kehtaa vielä hymyillä.

Mistä päästään ongelmiin. Juuei ne viilatut dropoutit oikein toimi. Pelivara kasvoi kun laitoin isommat rattaat, mutta monikäyttöpyörässä välityksen vaihto olisi hauskempaa kunnon dropouteilla. Jarruakin on tukala asentaa, kun cantitapit ei yllä 28-kiekoille. Olisihan siihen adaptereja, mutta menee ilmankin.

Niin ja sellainenkin kiva juttu tämän kanssa kävi, että satulatolppa juuttui. Liuotin sen pois lipeällä. Tämä pikku särö vain syvensi suhdettamme.

runko: Tunturi Equillar 199jotain, Paavon kadulla raiskaama
dropoutit: viilatut, pelivaraa 5 mm
28-kiekot: FixieInc + DT Comp + Open Pro
26-kiekot: Onyx + DT Comp + Mavic 321 tai Surly + DT Comp + Mavic 7jotain
satulatolppa: ei enää jumissa vaan Pro, 29,8 shimmattu 27,2ksi

tarra: KRNKY, peittää lommoa
raiseriohjaamo: Raceface Turbine + EA30
droppiohjaamo: Nitto UI-mikäseoli + Nitto Noodle
kammet: Campagnolo Chorus pyöränraadosta
voimansiirto: Velosolo + KMC
polkimet: 540satula: joku Selle Italia pyöränraadosta, pitäis päällystää

kumit: tarpeen mukaan kaapista

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Typerissä paikoissa ajamisesta

Olisi hupaisaa ajaa gepsin kanssa ja laittaa jäljet jakoon. Joku vielä lähtisi seuraamaan ja päätyisi typeriin paikkoihin. Tänä syksynä olen muun muassa:

  • tunkannut 200 m metsänreunapusikkoa, 500 m suota ja vielä 400 m metsäistä rinnettä ilman varmuutta määränpäästä
  • edennyt fillarilla moottoritieliittymätyömaan yli
  • lipsunut oikeasti vaarallisella jyrkänteellä, josta ei tullut VPCX-rataa
  • ylittänyt kaksi sellaista kynnöspeltoa, joiden muta tukki fillarin vittu kokonaan
  • löytänyt satakunta lupaavaa polkua, jotka päättyvät pusikkoon, suohon tai esteeseen

Typerissä paikoissa ajamiselle ei ole vaihtoehtoa. Tuttujen polkujen hinkkaaminen ei ole vaihtoehto. Uutta maastopyöräiltävää löytää vain, jos hyväksyy päätyvänsä typeriin paikkoihin.

Typerät paikat valmentavat psyykeä. Normilenkkeihini verrattuna kaikki mitä maastopyöräkilpailuissa tulee vastaan tuntuu leppoisalta kruisailulta. Myös harhaanajot ja ajokelvottomaksi vesittyneet polut.

Muutama varoitus ennen kuin lähdette valmentamaan psyykeänne typeriin paikkoihin. Ajakaa niihin yksin, paitsi jos haluatte testata parisuhteenne toimivuuden. Älkää kääntykö takaisin, koska paluujäljellä voi eksyä mutta tutkimusmatkalla ei. Suojatkaa silmänne, kun heittäydytte pusikon läpi. Kun lopulta haluatte pois, suunnatkaa kohti ison tien kohinaa.

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Litkut - hei oikeesti

"Tubelessina litku tukkii reiät." Paitsi ettei tuki. Joka moista väittää, kusettaa itseään tai asiakkaita.

Tubelessina litku tukkii silloin tällöin pienet reiät, kunhan ne eivät ole kyljissä. Tässä on kaksi ongelmaa: silloin tällöin ja kyljissä.

Silloin tällöin tarkoittaa, ettei voi tietää, tukkiiko. Litku voi olla kuivunut. Reikä voi olla kohdassa joka venyy ja paukkuu ajaessa eikä siksi tukkeudu. Pelkkä renkaan pumppaaminen on nopeampaa kuin sisurin laitto, mutta pelkkä renkaan pumppaaminen kaksi kertaa turhaan ja sisurin laitto sitten on hitaampaa kuin sisurin laitto heti.

Silloin tällöin tubeless on perseestä.

Kylkiin taas ei litku pääse, ellei erikseen kallistele kiekkoa. Sittenkin kylkiviillot ovat yleensä niin isoja, että litku sotkee housut. Sekin on perseestä ja sitä paitsi näyttää kuin olisi runkannut huolimattomasti.

Niinpä tubeless-kuski noin kahdessa vuodessa oppii ajamaan kylkisuojatuilla kumeilla. Ne painavat enemmän kuin normikumi kisasisurin kanssa.

Näistä tosiseikoista huolimatta ajan tubelessina. Tietenkin. Pito, rullaus, mukavuus, kestävyys. Ei kysyttävää, mutta älkää puhuko höpöjä litkusta.

Sitä paitsi tänään litku tukki pienen reiän, joka ei ollut kyljessä.

Endorfiinit

On se nyt aivan helvetin outoa millaisista asioista ihmiselle tulee hyvä olo.

Sen sijaan että menisi töistä kotiin, menee Kisikselle. Se ei ole nätti paikka. Se on kulunut, ruma liikuntahalli, jossa on yhtä paljon varkaudesta varoittavia lappuja kuin mainoksia.

Sitten syrjäisessä ilmastoimattomassa betonikopissa polkee pyörää, joka pysyy paikallaan. Voisihan siinä katsella kalterin (!) läpi telinevoimistelijatyttöjä, mutta hikisillä silmillä ei näe kuin hattiwattimittarin.

Sitten suihkuun, jonka lämpöä ei voi säätää.

Ja sitten polkee rauhassa myötätuuleen pimeää Kuliksen siltaa, eikä pimeä talvi mahda endorfiineille mitään.

Niin jotain lukuja tietty Nikille ja muille jotka väijyy mun treenejä. Helposti 15@295 ja ihan okei 15@310.