Olin viikon Ateenassa Emilian keikkamatkan erikoismanagerina. Se tarkoittaa lomalla.
Etukäteen ajattelin, että puhutaan 48x17:sta pyörät ja poljetaan pitkin monumentteja ja vuoria, vähän niin kuin Barcelonassa keväällä.
Paikan päällä ajattelin toisin. Ateenan liikenteen sekaan ei mahdu. Joka vitun millimetri on täynnä autoa, ja jos joku väli jää, siihen puikkaa skootteri. Myös jalkakäytävät ovat täynnä autoa. Siksi ihmiset kävelevät kaduilla. Paitsi ostoskaduilla iltaisin, kun sinnekään ei mahdu sekaan.
Sitten ne vitun saasteet. Kurkku karheana sai syljeskellä pienhiukkasmuhjua, jos eksyi väärään katukuiluun. Mitä helvettiä kesällä, kun meidän lomalla sentään satoi kaatamalla vettä ja tuuli?
Kun sekaan ei mahtunut, vaihdoimme poljeskelun rauniokuljeskeluun. Emilian ipuhelin laski joutessaan 20 km päiviä. Kävimme myös juoksemassa minun jalkani mäsäksi Filopappoun kukkulalla.
Parasta Ateenassa ovatkin kukkulat. Niin ja graffitit, molemmat maailmanluokkaa. Myös temppelikissat ja -koirat hurmasivat hyvätapaisella eleganssillaan. Laitan niistä kuvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti