- tunkannut 200 m metsänreunapusikkoa, 500 m suota ja vielä 400 m metsäistä rinnettä ilman varmuutta määränpäästä
- edennyt fillarilla moottoritieliittymätyömaan yli
- lipsunut oikeasti vaarallisella jyrkänteellä, josta ei tullut VPCX-rataa
- ylittänyt kaksi sellaista kynnöspeltoa, joiden muta tukki fillarin vittu kokonaan
- löytänyt satakunta lupaavaa polkua, jotka päättyvät pusikkoon, suohon tai esteeseen
Typerissä paikoissa ajamiselle ei ole vaihtoehtoa. Tuttujen polkujen hinkkaaminen ei ole vaihtoehto. Uutta maastopyöräiltävää löytää vain, jos hyväksyy päätyvänsä typeriin paikkoihin.
Typerät paikat valmentavat psyykeä. Normilenkkeihini verrattuna kaikki mitä maastopyöräkilpailuissa tulee vastaan tuntuu leppoisalta kruisailulta. Myös harhaanajot ja ajokelvottomaksi vesittyneet polut.
Muutama varoitus ennen kuin lähdette valmentamaan psyykeänne typeriin paikkoihin. Ajakaa niihin yksin, paitsi jos haluatte testata parisuhteenne toimivuuden. Älkää kääntykö takaisin, koska paluujäljellä voi eksyä mutta tutkimusmatkalla ei. Suojatkaa silmänne, kun heittäydytte pusikon läpi. Kun lopulta haluatte pois, suunnatkaa kohti ison tien kohinaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti