keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Huono hyötysuhde

Helsingin talvet ovat muuttuneet sen verran belgialaiseen suuntaan, että on yhtä vittumaista maastopyöräillä kuin hiihtää. Tähän on ratkaisu: fossiiliset polttoaineet. Niitä polttamalla kallistetaan vaakaa vielä sen verran lähemmäs Belgiaa, että pappana voin näin tammikuussa kannustaa maailmancup-krossaajia kaljan ja majoneesipottujen voimalla Helsingin ydinkeskustassa.

Jos ydinkeskusta vielä meren alta näkyy.

Tavoitteen täyttämiseksi lähdin eilen autolla hiihtämään, kun ei huvittanut pyöräillä. Tunti autossa, tunti hiihtoa. Aivan vitun huono hyötysuhde millä tahansa mittarilla, mutta Keimolaa lähempänä ei ollut mielekästä hiihdettävää.

Siinä tuli luultavasti kolme lenkkiä kerralla: talven ensimmäinen, ainoa ja viimeinen. Kolme lenkkiä taisin hiihtää viime talvenakin.

Kiittäkää minua ja Mazdaa sitten kun nämä hiihtoviritykset voi lopullisesti unohtaa.

Laitan vielä kuvan, koska se on kivempaa internetsisältöä kuin ainainen nillitys. Tässä hiihdän Pirkan hiihtoa räkä poskella vuonna käpy ja lehmä. Niukasti yli kuusi tuntia siihen joskus meni.


sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Liikennetiedotus

Itäisen Helsingin alueella talvipolut ovat kunnossa.

Se tarkoittaa, että paineet alle baariin, smuutit kumit alle (kun ilman nastojakin pärjää) ja kaahaamaan. Ohut lumi on tarttunut jääpintaan ja paksumpi lumi ehtinyt tallautua. Kantata ei uskalla mutta juurakkoja lasettaa mielikseen.

Hymy ylsi korviin melkein kolme tuntia. Sitten se laantui kun mieleen palasi, että maastopyöräily on erikseen. Treenimielessä tasaisen tehon vedoista tai maantiekitumisesta tai krossivenkoilusta ei ole mitään vitun hyötyä. Maastopyörällä pitää jumpata, runtata ja rullata milloin mitenkin. Se rytmi katoaa jos sitä ei treenaa.

perjantai 23. tammikuuta 2015

Kesken pois

Äsken kävin juoksemassa puoli kertaa Hertsikan raput ylös. Sitten lopetin ja kävelin kotiin. Kuusi kertaa oli aikomus. Ei vittu olisi kannattanut vetää makkarankuoria päälle alkuunkaan.

Oikeastaan tiesin sen jo eilen kun poistuin hattiwattien seurasta Kisikseltä. Tiesin sen myös aamulla työmatkalla, ja vielä paremmin illalla työmatkalla, kun ylämäet eivät ns. huvittaneet.

Koko kuntoiluni, sekä tavoitteellinen että nautinnollinen, perustuu siihen etten vain rasita itseäni. Väsyneen kropan rasittaminen ei ole harjoittelua vaan rääkkiä. Ei rasituksen välttelyllä kovin pitkälle pötkitä, mutta sillä pötkitään, että treenaaminen pysyy hauskana, rasitusvammat puuttuvat ja flunssat eivät tarttu.

Niinpä taputtelen nyt itseäni selkään ja uskottelen että en ole laiska vaan fiksu.

maanantai 19. tammikuuta 2015

Sielu

Kun rakentelen pyöriä, etsin kahta asiaa. Kisapyörissä etsin funktiota. Muissa pyörissä etsin sielua.

Rungot suunnitellaan tiettyyn käyttöön ja tietynlaiset osat mielessä. Kippuratankopyörä ei oikene suoratankoiseksi. Kuituhimmeliin ei ripusteta vintage-aarteita. Maastopyörään ei laiteta krossikiekkoja. Paitsi että laitoin kyllä ja löysin sielun, mutta se oli poikkeus.

Cross-Check kuoli niihin möhkökumeihin. Se kuoli myös lokasuojafiksinä. Maantiepyöränä se pysyi hengissä mutta tuntui vetäneen liian outoja aineita.

Tuolla vintillä muistin, että tanwalleilla se aloitti. Niihin se palasi, ja sielu löytyi. Tämä pyörä sanoi minulle äsken vintillä: "Kiitos."


sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Monstercross on todella perseestä

Olen toimeliaasti rakentanut parina iltana itselleni monstercross-polkupyörää. Joutilas Cross-Checkin runko on odottanut vintillä loppusijoituspaikkaa, samoin Kenda Slant Six Pro -kumit, jotka joskus hankin Sipoonkorpi-päissäni. Ne piti yhdistettämän.

Kyllä siitä pyörä tuli, vieläpä tosi ruma:

Toverit, Cross-Check.
Eipä siinä, onhan tossa Campaa, Thomsonii, Openproota ja mitä kaikkee. Mutta pahasti mädänneenä sekoituksena.

Jos kuva olisi tarkka, näkisit kuinka Campa-ketju vaihtuu Sramiksi.

Campagnolohan on vittuillut kompaktikampiensa kanssa laittamalla yhden pulttireiän 112 BCD:ksi, mutta vittuilin takaisin laittamalla Sramin rattaat neljällä pultilla. Samassa hengessä korvasin rakoilleen Campa-etuvaihtajan Shimanolla ja lisäsin lyhyeksi katkenneeseen Campa-ketjuun pätkän Sramia - hyvin toimii. Letkuläjästä löytynyt takajarruvaijeri oli liian lyhyt ja meni syrttyyn, mutta kyllä vaihdevaijerikin kevyttä jarruttelua kestää. Ja niin edelleen.

Harmi vaan että ne Kendan montercross-kumit tappaa pyörän ihan kokonaan ja kertakaikkisesti.

Kiihdyttäminen on raskasta. Maastossa neppailu on vielä raskaampaa. Tasaisella ei rullaa. Jos harkitsee kääntymistä, tangosta saa vääntää tosissaan, koska kumi tahmaa tiehen kiinni, mutta sitten alkaa tapahtua: Cross-Checkin hupaisa taipumus itsensä kääntämiseen korostuu vikuroinniksi, koska ohjausgeon nousu lisää wheel flopia.

Tiedän tismalleen mitä teen niillä montercross-kumeilla. Työnnän ne sinne missä aurinko ei paista, jos ne vain mitenkään mahtuvat. Jotain clearance-ongelmia tulee siinäkin varmaan, on se sellainen laji se monstercross.

Voi helvetin perse että piti sellaiset kumit jostain amerikanmaalta tilata oikein tullien kera.

Tiedän mitä teen. Laitan tohon voittamani Challenge Grifo XS:t ja ryhdyn odottamaan kesää ja kuivia hiekkateitä.

Rakkaus satuttaa.

perjantai 16. tammikuuta 2015

Sponssi mitä hä?

Pari vuotta olen ajanut Hi5Bikesin tiimissä.

Mitäs se sellainen tarkoittaa? Olenko myynyt riippumattoman pyöräilysydämeni kapitalistille? Tavallaan, mutta pieneltä osin.

Käytännössä homma menee niin, että maastokisoissa ja muutenkin seurani on Korson Kaiku / Hi5Bikes. Liimasin justiinsa myös ison tarran kisapyörään. Medianäkyvyys taattu!



Vastineeksi saan kohtuullisen määrän alennusta. En niin paljon että Ylävitonen persnettoa tekisi. Enkä toisaalta niin paljon että suostuisin kehumaan kritiikittä heidän tuotteitaan ja osaamistaan.

Paljon tulee Ylävitosesta ostettua kun halvalla saa ja loistava polkupyöräkauppa se on, mutta esimerkiksi maastokisakumihommissa olen ostanut Schwalbea kovalla rahalla Saksan-Güntheriltä, koska Maxxikselta ei ole löytynyt ihan sopivaa.

En ole SM-tason kisaveijari vaan pyöräilyä harrastava konttorityöläinen. Kukaan tuskin ostaa Sramin X9-vaihtajaa siksi, että Eskolan Kare rällää sillä tasaisesti marttakisojen top-20:een. En ole koskaan kysynyt kaupasta sponssin motiivia, mutta oletan että se liittyy VPCX-cupin meininkiin, jota pidän yllä.

Ja koska paskon paljon pyöräkamaa, ostan uutta tilalle lähikaupasta joka tapauksessa niin paljon, että minulle pitää antaa pärstäalennusta. Parempi antaa se tarrojen kanssa.

Tämän blogin motiivit ovat toki hämärät, mutta sponssi ei niihin liity.

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Lapiolle töitä

Tänään klo 9.05 olin Viikin metsissä lapioimassa polkuja auki. Umpihanki ulottui nilkkoihin. Tuuli ja satoi lunta. Mietin vakavasti että mitäköhän vittua.

No sitä, että täytyyhän Suomi-krossaajien näyttää SPU:lle ja UCI:lle, miten homma hoidetaan. Suomessa cyclocrossin viralliset SM-kisat ajetaan vellit housuissa jo lokakuussa, vaikka kansainvälinen ja oikea aika olisi nyt. Kuka sanoo ettei tammikuun alussa ole Suomessa hyvä krossata?

Varjo-SM-kisat on järjestetty nyt neljästi. Tämä neljäs oli kovin. Tein spoorit työntämällä lumilapiota pitkin polkuja. Muhjua ei kovin viitsinyt kaapia, koska alla oli peilijää. Nastat oli tietysti kielletty, koska UCI.

Melkein ajettava rata siitä tuli. Porukka oli katollaan koko ajan, ja pyörillä oli jatkuvaa kinaa kuskien kanssa suunnasta, mutta vauhtia riitti ainakin käsissä jos ei pyörissä. Eikä tullut ajajille kylmä.

Minulle meinasi tulla. Tiedustellessa ja lapioidessa pukkasi kovan hien, joka toimitsijana syväjäätyi välittömästi, niin vilakasti pohjoinen huokui. Onneksi Hi5Bikesin Kökä oli tuonut pakulla teltan ja tuulensuojan. Siellä kelpasi lehmänkelloja kilkuttaa.

Reilut kolmekymmentä täydellisen pöljää itsensävoittajaa oli kisaamassa. Kannatti. Ollaan me hulluja. Ja kovia.

Tulokset. Kuvia.

perjantai 9. tammikuuta 2015

Tammikuun treenivinkit

Perinteinen tipaton meneillään. Tiedän että meille kohtuukäyttäjille se on turhaa itsensä kiusaamista & kusettamista. Mutta ai saakeli miten treeni maittaa.

Kun jättää sen yhdenkin iltakaljan juomatta, uni on parempaa ja palautuminen vielä parempaa. Vaikka vetää tehotreenin, aamun työmatka tuntuu kevyeltä. Kavereita voi nähdä lenkillä eikä kapakassa - onneksi on sellaisia kavereita. Kaljakalorivajekin saattaa jotain vaikuttaa keveyden tunteeseen.

Toinen hoksaus: Viime talvesta muistan pitkät lenkit pakkasessa, selkäjumin, kireät takareidet ja väsymyksen. Ehkä ne liittyivät toisiinsa?!?! Voisko olla!

Koska PK ja pakkasessa kitumisen taito ovat viime vuosina olleet minulla ihan ok, entäpä jos panostaisin terävämpiin treeneihin lämpimässä? Nerokasta.

tiistai 6. tammikuuta 2015

Rystynen

Koska FixieInc hajosi. Koska Uberto oli liian pieni. Koska Viltsu myi halvalla. Koska moderni.

Saanko esitellä, Rystynen.




Runko ja keula: EAI Bareknuckle, riittävän iso, riittävän violetti, riittävästi tarroja
Kiekot: Mavic Open Pro & DT Comp & Miche, Joken kasaamat
Kumit: Ultremo R1 23 & DD 25 mm, koska sattui olemaan, menis isommatkin
Ohjainlaakeri: Cane Creek S-8, paras
Stemmi: Easton EA-90, tussasin turhamaisuuttani, liian lyhyt ja nollakulmainen
Stonga: FSA Omega Compact, 44 cm, kiva ajaa dropeilta mutta typerä mutkilta
Tankonauhat: Mustat
Keskiö: Campagnolo Centaurkohan tää oli
Kammet: Campagnolo Record, maantietupla, aiheuttaa ketjulinja-arpomista, vaihtoon
Eturatas: 47t Velosolo
Takaratas: Joku 18t
Ketju: KMC Z510HX alias skeneketju
Polkimet: Shimano SPD-540 tietty
Satulatolppa: Syncros
Satula: SDG TiFly
Tarrat: Viltsu

Ajoa tällä on takana vasta niukasti. Runko on upea - jäykkä ja vikkelän tuntuinen. Tykkään ylikoon teräksestä ja uudenaikaisista käyttöosista ja väristä ja koosta ja standardeista.

Emäputkella on mittaa sen verran, että stonga ja stemmi pitää vaihtaa. Nyt pudotusta yläotteelle on vähemmän kuin maastopyörässäni. Saatan vaihtaa kammetkin, koska ketjulinjaa ei saa maantietuplalla ihan suoraan, vaikka kikkailee keskiöllä ja spacereilla, ja turhamaisuuttani haluan rattaan ulkopaikalle.

Toivon ja oletan että ajan kesäfiksiajot tällä lopun ikääni. Niin se aina sanoo.


maanantai 5. tammikuuta 2015

Monstercross - mitä vittua?

John Tomac -veijarin ajoista lähtien idiootit ovat ajaneet maastopyörää droppitangolla. Sitä mukaa kun maastopyörät kehittyvät, nämä idiootit näyttävät yhä idioottimaisemmilta. Koska maastopyöräilystä on oikeilla vempeleillä tullut hauskaa, miksi vitussa siitä pitäisi tehdä ikävää?

No siksi vitussa että hauskuus on tylsää. On sellaisiakin idootteja jotka ajavat maastossa fiksillä. Tai oikeastaan ne ovat niitä samoja idiootteja, mutta kuitenkin.

Turha minulle tulla leipomaan, että droppitangolla kädet on kivassa kulmassa ja ote pysyy röykyissä. Minut on marttakisoissa voitettu läskillä mutta ei dropilla. Droppi on maastossa kiva kun haluaa lentää pää edellä louhikkoon, ja alle kaksituumaiset renkaat toimii vanteiden takomisessa.

Tästä kaikesta voi päätellä, että olen ajanut monstercrossareilla vaikka kuinka. Pari vuotta sitten voitin sellaisella kaikki VPCX-cupin kisat. Oli se vaan vittumainen pyörä, en tajua kuinka selvisin vammoitta.

Paitsi vittumainen myös vitun ruma. Midge-tangolla potenssiin 2.

Mutta. Vintillä oli ylimääräisenä Cross-Check. Fatties fit fine, sanoo Surly. Ja vintillä oli myös ylimääräisenä 47-milliset Kenda Slant Six Prot. Tästä kun laskee 1 + 1, siitähän sikiää monstercrossari maailmaa rumentamaan.

Ajattelin ajaa sillä auringonlaskuun pitkin röykkyisiä polkuja. Jos Kun se epäonnistuu, laitan normirenkaat.

Niin idiootti en ole että enää lähtisin Midgeen tai muuhun hupitankoon. Moiset jätän niille, joilla on parta, tatuointeja ja seitsemän senttiä spacereita.

Oottakaas huomiseen niin otan ehkä peräti projektikuvan.

Herttoniemen portaat

Majavatien portaat eli Hertsikan näköalaportaat olivat päässeet vielä minuakin löysempään kuntoon. Ei kiemuraisuus mitään mutta puuttuvat palat ja nitinä louhikon yllä.


Loppusyksystä joku ystävällinen sielu oli työllistetty kansanterveyttä edistämään. Helsingin kaupunki soi asukkailleen uudet portaat. Jämerää lankkua tasaisina portaina, välissä yksi vittumaisesti jyrkempi osuus.

Oi mitä riemua. Oi mitä tuskaa. Joka askelmalle juosten. Joka toiselle harppoen. Varsahyppyä. Tasajalkaa. Alusta uudelleen. On ne pitkät.

Portaisiin pitää kotioveltani raahautua peräti satakunta metriä. Mikä pahinta joku perkeleen liikuntaintoilijataho pitää niitä talvikunnossa. On se perseestä kun liikuntamahdollisuudet tungetaan kurkusta alas tälleen väkisin.

lauantai 3. tammikuuta 2015

Mitäs lomalla?

Sellasta mikä tähän blogiin kuuluu.

Helvetin iso rankakasa pilkkeeksi kirveellä. Muutama luminen ja kylmä maastopyöräulkoilu.
Pari juoksulenkkiä.

Tuloksena +2 kg ja -10 W.

Jos nyt hakemalla hakee jotain positiivista, niin selkä ei ole jumissa, eikä pää. Ja olkapäällä joku ihme yliminä ennätysinnolla vonkuu että treenaamaan.