Monstercross - mitä vittua?

John Tomac -veijarin ajoista lähtien idiootit ovat ajaneet maastopyörää droppitangolla. Sitä mukaa kun maastopyörät kehittyvät, nämä idiootit näyttävät yhä idioottimaisemmilta. Koska maastopyöräilystä on oikeilla vempeleillä tullut hauskaa, miksi vitussa siitä pitäisi tehdä ikävää?

No siksi vitussa että hauskuus on tylsää. On sellaisiakin idootteja jotka ajavat maastossa fiksillä. Tai oikeastaan ne ovat niitä samoja idiootteja, mutta kuitenkin.

Turha minulle tulla leipomaan, että droppitangolla kädet on kivassa kulmassa ja ote pysyy röykyissä. Minut on marttakisoissa voitettu läskillä mutta ei dropilla. Droppi on maastossa kiva kun haluaa lentää pää edellä louhikkoon, ja alle kaksituumaiset renkaat toimii vanteiden takomisessa.

Tästä kaikesta voi päätellä, että olen ajanut monstercrossareilla vaikka kuinka. Pari vuotta sitten voitin sellaisella kaikki VPCX-cupin kisat. Oli se vaan vittumainen pyörä, en tajua kuinka selvisin vammoitta.

Paitsi vittumainen myös vitun ruma. Midge-tangolla potenssiin 2.

Mutta. Vintillä oli ylimääräisenä Cross-Check. Fatties fit fine, sanoo Surly. Ja vintillä oli myös ylimääräisenä 47-milliset Kenda Slant Six Prot. Tästä kun laskee 1 + 1, siitähän sikiää monstercrossari maailmaa rumentamaan.

Ajattelin ajaa sillä auringonlaskuun pitkin röykkyisiä polkuja. Jos Kun se epäonnistuu, laitan normirenkaat.

Niin idiootti en ole että enää lähtisin Midgeen tai muuhun hupitankoon. Moiset jätän niille, joilla on parta, tatuointeja ja seitsemän senttiä spacereita.

Oottakaas huomiseen niin otan ehkä peräti projektikuvan.