Huono hyötysuhde

Helsingin talvet ovat muuttuneet sen verran belgialaiseen suuntaan, että on yhtä vittumaista maastopyöräillä kuin hiihtää. Tähän on ratkaisu: fossiiliset polttoaineet. Niitä polttamalla kallistetaan vaakaa vielä sen verran lähemmäs Belgiaa, että pappana voin näin tammikuussa kannustaa maailmancup-krossaajia kaljan ja majoneesipottujen voimalla Helsingin ydinkeskustassa.

Jos ydinkeskusta vielä meren alta näkyy.

Tavoitteen täyttämiseksi lähdin eilen autolla hiihtämään, kun ei huvittanut pyöräillä. Tunti autossa, tunti hiihtoa. Aivan vitun huono hyötysuhde millä tahansa mittarilla, mutta Keimolaa lähempänä ei ollut mielekästä hiihdettävää.

Siinä tuli luultavasti kolme lenkkiä kerralla: talven ensimmäinen, ainoa ja viimeinen. Kolme lenkkiä taisin hiihtää viime talvenakin.

Kiittäkää minua ja Mazdaa sitten kun nämä hiihtoviritykset voi lopullisesti unohtaa.

Laitan vielä kuvan, koska se on kivempaa internetsisältöä kuin ainainen nillitys. Tässä hiihdän Pirkan hiihtoa räkä poskella vuonna käpy ja lehmä. Niukasti yli kuusi tuntia siihen joskus meni.