Täysjäykkä.
Kaksikymmentäkuusituumainen.
Jarruton.
Fiksi.
Jopa puristit ja hölmöpyöräilijät ja hauskanpitopainotteiset joutuvat myöntämään, että kolmen tunnin maastolenkki tällaisella vehkeellä on true. Siinä sen ansiot sitten ovatkin. Maastofiksuttelu on turhanpäiväistä räpistelyä. Vauhti kaukana, vaaralliset tilanteet lähellä.
Paitsi että se on pirun hauskaa. Ja saa keskivartalossa aikaan samanlaisia tuntemuksia kuin Tahkon kolmas kierros. Ja säästää kisapyörääni, joka ei halua ulos liikaantumaan. Ja motivoi pk-jumittuneen kroppani vielä yhteen pitkään.
Harjoitusvaikutus oli tietysti jotain muuta kuin pk. Poluilla keskivartalojumppaa, lajivoimaa ja tekniikkaa. Siirtymillä pyörittelyä, koska välitys oli alamittainen.
Harjoitusvaikutuksesta ei tosin sovi puhua samaan aikaan maastofiksuttelun kanssa. Se ei ole true.
Palaan fiksillä treenaamiseen myöhemmin.
Harjoituspäiväkirja:
3:00, avg 129, max 167
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti