Tutustutaan

Pickenflick Kivinokan kärjessä.

On ollut ostokatumus tuosta unobtainiumtitaanipyörästä. Sen pitäisi olla kaunis ja himottava laite, mutta letkut ovat repsottaneet jo monta viikkoa enkä ole sisäkumejakaan saanut poistettua.

Nyt tomistauduin laittamaan vaijerivedon osapuilleen kuntoon. Letkujen asettelun vaikeutta ei tule ajatelleeksi ennen kuin asettelee ne rungon suunnittelun vastaisesti. Mutta kun minä haluan täyspitkän kuoren takavaihtajalle. Ja tiedän miksi.

Pyörälle antamani rakkaus houkutti lenkille, kuten aina. Pyöristä tulee omia ja tärkeitä ja hienoja kun niitä säätää ja rakentaa ja pohtii. Tai kun niiden kanssa taistelee. Niin minulle yleensä käy.

Tunnin vauhtileikittelyn jälkeen naamalla oli idiootin virne. Ihan polkupyörältä tuntui, ja sen lisäksi houkutteli kiihdyttelemään ja kanttailemaan ja hyppimään ja rymistelemään. Vielä kun laitan ryskäämistä kestävät kumit, tätä pyörää ei pidättele mikään.

Hauskanpitopyöräksi minä tämän ajattelin, ja sellainen siitä vähitellen tulee. Sykemittarikin jäi kotiin.

Harjoituspäiväkirja:
vauhtileikittelyä tunti