Kuinka ollakaan yksi eturattaan hammas oli vääntynyt. Tällä kertaa kammen kohdalta ja sisäänpäin. Tavallista ketterämpi kivi siis.
Väänsin hampaan pihdeillä suoraksi. Se onnistui niin hienosti kuin alumiinin vääntely onnistuu eli sydän kurkussa metallia peruuttamattomasti hapertaen.
Tutkin ketjun enkä löytänyt siitä murtumia tai vääntymiä, vaikka tiedän että niitä on.
Lupaan laittaa kölin takaisin. Mutta vasta kun olen ajanut huomisen Bianchi-cupin 100 g kevyemmällä kisakoneella, jolla olen helvetisti nopeampi, enkö?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti