Tykkään Sramin Type2 -takavaihtajista. Mekaanisella innovaatiolla, lisäämällä takavaihtajan jouseen kitkaa, on parannettu maastopyörän ominaisuuksia.
Kettinki pysyy rattaalla ja kireällä ja hiljaa. Vaihtaminen naksahtaa. Häkki lymyää kiviltä suojassa rungon takana.
Mutta ei ne kakkostyypit kilvanajoa kestä. Vajaan vuoden ikäinen X9 Type2 kieltäytyi säätymästä, kun laihdutin Yetiä vaihtamalla suppeamman pakan. Vaihtaja osoittautui moniongelmaiseksi.
Häkki mutkalla - ei kestänyt kun ketju tarttui kantoon. Vaijerinlukitusruuvin kuusiokolokanta tuhoutunut - väärässä paikassa ja törröttää. Vaijeri rispaantunut mutkasta poikki - toteutus on arka lialle. Vaijerinkuori liu'uttanut metallisydämen ulos muovista - asennus- vai kitkaongelma?
Lisäksi kakkostyypit ovat tarkkoja ketjun pituudesta (piti poistaa linkki) ja B-ruuvista. Kun sain yksitellen metsästettyä nämä viat ja ominaisuudet, päädyin kannibalisoimaan tuoreemman vaihtajan Pickenflickistä. Se on kisapyörän titaaninen varaosaripustin. Vaihdoin myös vaijerin ja siistin kuoren.
Tähän kaikkeen kului tarpeettoman kauan. Nyt tunnen kakkostyypin sielunelämää aiempaa syvällisemmin, mutta rakkautemme ei syventynyt vaan kärsi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti