Vajaamatkalla

Juna lähti 7.06, joten heräsin vasta kun Toijalasta piti polkea kisapaikalle 23 kilometriä. Korkeakankaalla oli normaali suomalainen pyörätapahtumatunnelma. Laskettelukeskus kesälamaannuksessa, muutama ihminen ja erittäin huonoa populaarimusiikkia PA:sta. Minullakin oli normaali pyörätapahtumatunnelma, paitsi jännäkakalla tarvitsi käydä vain kerran.

Koska en ajanut täyttä matkaa (60) vaan vajaan (40). Ensimmäistä kertaa ikinä. En luota vielä polveen, treeninä vajaa on parempi ja tulihan niitä kilsoja siirtymistä.

Kaikki kuitenkin lähtivät yhtä aikaa. Alussa jäin sumppuun ja ensimmäisessä mäessä etsin vauhtia. Se löytyi sakista Jani Poussu, Ismo Perttula ja Erkko Salonen. Rata oli melkein koko matkalta kovavauhtista peesausta, mutta koska olin vajaamatkalainen, en väijynyt sijoitusta vaan luukutin kärjessä vailla huolta huomisesta. Kerroin kohteliaasti joukkiolle, että en kuitenkaan aja heidän kanssaan kilpaa.

Marttarataa oli tosi hauska luukuttaa täysii mutta lyhyesti. Voisin tottua ajamaan vajaamatkoja.

Parasta oli että hapot peseytyivät koivista. Se on hieno tapa sanoa, että ylämäen jälkeen tuli alamäki, jossa ei enää tuntunut pahalta.

Noin neljä kilometriä ennen maalia etukumi puhkesi, kun koukkasin polun vierestä hitaamman ohi. Puolen sentin vekki, litku ei tuki. Sisuria en voinut vaihtaa, koska uusi liukas pumppuni oli pudonnut taskusta jo alkumatkasta.

Kolmas päivä putkeen kun treeni jää kesken pumppuongelman takia.

Paitsi että ei jäänyt. Älä ala mulle pumppu nyt! Ajoin tyhjällä kumilla maaliin. Ei se niin vaikeaa ole eikä niin hidasta. Etukiekkoonkin jäi vähän henkeä jäljelle.

Tuloksena toinen sija, podium-visiitti tuuletuksineen sekä vieläpä hulppea Valkeakoski-aiheinen kylpypyyhe! Ajatelkaa! Ynnä vielä joku bluetooth-korvanappi, jota en tarvitse. Annan ensimmäiselle kommentoijalle.

Yeti lainakiekolla oli hyvä ajaa. Pitkästä aikaa.