Pyöräilin mökille

SAB Orivedellä. Sarvessa marjoja ja herneitä.

Koska

- Tahko-failista jäi energiaa
- halusin testata olenko rampa
- piti todistaa että pitkät matkat ei tunnu missään
- teki mieli kalalle
- ei ollut muutakaan tekemistä,

pyöräilin mökille viime torstaina. Paitsi meni se pari tuntia perjantain puolelle, koska lähdin iltapäivästä ja matkaa on osapuilleen 280 km.

Sattui myötäinen, joten ajoin isoa tietä Mäntsälään. Ostin kokiksen ja jogurtin.

Kiemurtelin lännemmäksi Oittiin, eikä ollut enää myötäinen. Ostin kokiksen ja leivän.

Löysin myötäisen ajamalla Lammille. Ostin kokiksen ja jogurtin.

Alkoi sataa, tuli ilta, liikenne väheni ja tuuli jatkui myötäisenä, joten jatkoin isoa tietä Padasjoelle. Ennen puoliyötä ostin kokiksen ja leivän.

Sade jatkui ja tuli pimeämpää, mutta hyvin näki. Jämsässä oli 24h-asema, joten ostin kokiksen ja jogurtin. Sitten jatkoin Mäntän kautta mökille, söin proteiinipatukan ja kävin nukkumaan.

Tehokasta ajoaikaa kului 9:40, eli keskinopeus, joka on itsensä kusettamista, jäi karvan alle 30 km/h. Hupaisamman tiedonjyväsen muodostaa keskisyke tunneittain: 132 / 130 / 132 / 138 / 141 / 138 / 135 / 134 / 130 / 126. Tästä voi päätellä, että PK:ta on tullut reenattua sen verran, että vauhtia voi pitää helposti pitkään; myötätuuleen tukevan lounaan jälkeen ei huvita painaa; sateella yritän ajan lujempaa tai siis haluan nopeammin mökille; aamuyöllä ei enää huvita.

Suuria totuuksia.

Järvi, vene, olut ja nuotio. Kannattaa hyötypyöräillä 280 km.

Sitten olin mökillä, ajelin maantiepyörää minkä huvitti, kalastin paljon pahoja haukia ja muutaman hyvän ahvenen ja lähdin kotiin.

Hölmö oravanpoikanen, jota yritin mökillä pelastaa.
Luonto luultavasti päätti pelastaa variksenpoikasen.

Koska en ole typerä ja yritän taas vähän niin kuin harjoitella, en ajanut kuin Orivedelle asti.