Ei ole kuumia päiviä (Joupiskan marttakisa)

Lämpötila ei vaikuta. Jos vaikuttaa, se vaikuttaa kaikkiin samoin. Paitsi minä olen päättänyt, että kaikki lämpötilat auttavat minua.

Joupiskan maratonilla oli oikeasti kuuma, mutta ainoa mistä sen huomasi, oli hengitys ylämäissä. Tuntui kuin olisi vetänyt ilmaa hitsauslieskasta.

Normikuvauskohta, normi-ilme. Kuva: Normikuvaaja.

Jalat löllyivät, mutta se johtui muusta. Lähinnä siitä että viime viikon olen tehnyt rankamettää. Rankamettä on konttorityöläiselle kamala paikka eikä lainkaan laskettavissa polkupyöräilyn harjoitteluksi. Rankamettä kuluttaa. Ajoin kyllä kaksi kertaa Emilian kanssa.

Kisassa tavanomainen alkukompurointini sattui neljäkymmentä minuuttia ennen starttia. Laken kisakengästä poksahti Boan räikkä paskaksi. Inhoan Boan räikkiä. Tuli Hi5Bikesille taas asiaa. Ne varmaan ilostuu, kun menen vaatimaan kuukauden myöhässä olevaa kiekkoani ja läväytän paskat kengätkin tiskiin.

Mutta Seinäjoelle on liian pitkä matka, että viitsisi kengän takia ottaa DNS:n. Lähdin oranssit makkarankuoret päällä Seinäjoen keskustaan kenkäostoksille. Onneksi on uusi kesäauto, jonka tärkein ominaisuus on kuljetuskyky paikasta A paikkaan B, ja ajoissa takaisin.

Ostin halpis-Shimanot. Harmi että niitä ei myydä yksittäin, koska otin vain toisen käyttöön. Klossin vaihdon ja säätämisen jälkeen aikaa valmistautumiselle jäi kymmenisen minuuttia, joten en varsinaisesti ennättänyt jännittää. Esittelin ylpeänä eriparikenkiä kaikille halukkaille. Ne ovat soma lisä eriparipolviini; patti on tallella.

Kisan alettua oma porukka löytyi nopeasti, mutta minun piti ajaa se väkisin kiinni, koska alkunousun töytäreessä joku sutaisi tyhjää ja teki normisumpun. Porukassa kiilailin vakiokaavalla: hiekkateitä ja ulkoiluväyliä vuorovedolla, polkupätkillä kärkeen. En mene polkupätkillä kärkeen siksi että luulisin olevani singletrack-jumala vaan siksi ettei kukaan pääsisi karkuun. Nyt on sekin synkkä salaisuus paljastettu.

Sitten seurasi kitumista vajaat kolme tuntia, paitsi että oikeastaan en kitunut. Oli mukava ajaa kun aurinko paistoi ja juoma upposi. Joskus tässä blogissa vannoin hunajasuolaveden nimeen, mutta nyt palasin syntisiin kemikaaleihin ja join piruuttani seurasponsorin kofeiinipitoisia elektrolyyttitabletteja. Sokerit imin geeleistä.

Yksi mokoma pääsi polulla karkuun ja yksi ikämies kuittasi loppunousussa, mutta muuten ajoin tasaisesti.

Tuloksena seitsemäs sija miesten yleisessä vessassa sarjassa. Valitse taistelusi, sanoi Sun Tzu Sodankäynnin taidossa. Kilpailevana maastopyöräilijänä lisään, että valitse ne kaukaa Etelä-Suomesta ja ajoita ne lomakauteen.

Kiitos taas Jaakolle kaluston lainasta ja seurasta. On todella hämmentävää että muutkin ajavat maastopyörällä kilpaa Suomessa. Siinä pöhköydessä riittää jakamista.