Porukoiden mökillä viikon verran tein rankamettää: katkoin ja karsin paksua rankaa, kannoin sitä vastamäkeen laanille ja siivosin metsänpohjan. Kaupanpäällisiksi tein pilkettä anoppilassa. Nämä konttorityöläiselle kamalat puuhat kaipaavat jonkinlaista oikeutusta, mutta treenaamisesta sitä oikeutusta ei löydy. Metsätyöt ovat perseestä.
Metsätöiden kaikki liikkeet moottorisahan kannattelusta tukin nostoon ja kirveellä hutaisuun ovat epäsymmetrisiä ja amatööri tekee ne kaukana kehon keskilinjasta. Tämä tarkoittaa staattisia kiertoja sekä julmia iskuja löysän tukilihaksiston läpi suoraan tukirankaan. Sellainen on kropan hyvinvoinnille melkein yhtä pahasta kuin konttorityö. Alaselkä on enemmän jumissa kuin koskaan, ja uni päättyy selkätuskaan aamuseitsemältä.
Metsätyöt ovat myös hirvittävän raskasta kokovartaloliikuntaa. Ensimmäisenä päivänä jaksoin ahertaa tunnin. Elanto metsurina olisi pitkässä kuusessa, tai ainakin oksaisessa. Siihen kun ynnää seksihelteen ja paksut suojavaatteet niin kusella käydessä kiteet vaan pölisee kanervikkoon. Tuho on täydellinen kun nesteytys hoidetaan mökkityyliin kaljalla ja kehonhuolto saunalla.
Joskus Paavo Nurmen aikaan metsätöitä kovasti mainostettiin oivana tukiharjoitteena kestävyysurheilulle, mutta nyt kokemuksesta tiedän entisajan surkimusten motiivit. Oltiin köyhiä, metsätyöt piti tehdä, ne olivat raskaita ja niiden oikeutukseksi piti kertoa tarina, eli kusettaa itseään.
Minä en kuseta. Sama se vaikka syke hakkaa PK-alueen yläpäässä puoli päivää. Metsätyöt ovat perseestä, jos tarkoituksena on ajaa pyörää.
Onneksi tarkoituksenani oli tehdä metsätöitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti