Puutonta avotunturia, vähän koivikkoa, vielä vähemmän suota mutta loputtomasti hauskaa mönkijäuraa. Ainakin sata joenylitystä, joista jokainen tehtiin kengät jalassa eka päivän jälkeen.
Lounastaukoja auringossa, tuulessa, sateessa. Mutta aina hyvät kahvit ja selällään makoilua.
Illalla puolijoukkueteltassa paljon ruokaa, jokeen pesulle ja raikkaat unet teltassa.
Huumorin määrä vakio säästä ja olosuhteista riippumatta. Vaikka takana olisi jo kaksitoista tuntia ryynäämistä.
Jos kiinnostaa, niin tuolla ne taas virittelee tämän kesän reissua, ja tuollakin. Videomateriaalia on paljon tuolla.
Minä en ole mikään helvetin outdoor-kuvaaja, mutta koska kiinnostuitte niin tässä jotain.
 |
| Tie Hobittilaan, klassinen kuvausmesta ennen Pöyrisjokea. |
 |
| Pöyrisjoen ylityksessä on tunnelmaa muttei syvyyttä. |
 |
| Ajettiin tuo ura. Muun muassa. |
 |
| Vuori nimeltä Vuorji tunnetaan runkojen hautausmaana. |
 |
| Yhtä suloista kuin miltä näyttää. |
 |
| Kevon lähellä, reissun lopulla. |
Kun teen vetotreenejä räkä poskella, joskus tulee mieleen, että eiköhän olisi sittenkin mukavampaa vain kruisailla pitkin tuntureita kavereiden kanssa.
Harjoituspäiväkirja:
pyramidivedot titamiinipyörällä, bliss
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti