Sitten Hetta

Yleensä työmatkoilla ei ehdi urheilla, mutta Hettaan suunnatessa kannattaa yrittää.

Änkesin musiikkitoimittamisen lomaan viisi hiihtolenkkiä. Tämän talven ensimmäiset ja viimeiset viisi hiihtolenkkiä.

Hetta ei ollut seitsemäs hiihtotaivas. Viides ehkä. Latujen monipuolisuudessa, kunnossapidossa ja näköaloissa se häviää sekä Saariselälle että Muonion mäkikeskittymälle. Lisäksi pari tuhnuista päivää ja pari kuumaa aurinkopäivää saivat suksen imemään märkään latuun kiinni.

Sitä paitsi olen tullut vanhaksi. En aloittanut ensimmäistä lenkkiä täysillä. En hyökkäillyt ylämäkiin. En mennyt iltalenkille. En laskenut mäkiä täysillä.

Tai sitten hiihto on niin kuluttavaa kokovartaloliikuntaa, että yhdistettynä työhön, matkustamiseen ja hiihtokunnon puutteeseen se vie mehut. Hiihtoleiri pitäisi tehdä ilman muita virikkeitä kuin syöminen, nukkuminen ja hiihto.

Kävin toteamassa ryytymisvaikutuksen maastolenkillä. Yleensä kauden ensimmäinen lenkki lyhyissä tuntuu hyvältä. Tänään vitutti.

Auringon kärventämää talvimaisemaa Jyppyrän takana.

Harjoituspäiväkirja:

maastopyöräily, 1,5 h