Inhottavien intervalliharjoitusten sarjassa seuraa inhottavin: 2 x 20. Periaatteessa 2 x 20 kehittää kisatason maksimeita, mutta on kisaa inhottavampi, koska kisoissa on mutkia ja alamäkiä, kun taas 2 x 20 kuuluu ajaa tasaisella ja suoralla.
Minä ajan yleensä Vantaanjokivarren ulkoiluväylää. Lämpöä Vanhakaupunginkoskelle ja sieltä veto Haltialaan asti ja siitä vielä pari kilometriä länteen. Sitten vartti rullailua ja sama takaisin.
En ole ajanut 2 x 20:tä taas pariin viikkoon, koska se on niin inhottava. Mutta viikko sitten Emilia ajoi sen. Minä ajoin peesissä ja jouduin ajamaan kovaa mutten onneksi ihan täysii.
Koko ajan olin vahvasti sitä mieltä, että rakkaimpani ei pitäisi tuolla tavalla satuttaa itseään. En silti voinut pelastaa häntä itseltään.
2 x 20:n aikana ihmisraukka käy läpi ainakin seuraavat vaiheet:
Lämmittely:
1. Tyytyväisyys että uskalsi lähteä.
2. Tyytyväisyys että veto ei vielä ala.
3. Pelonsekainen päättäväisyys.
Veto:
1. Röyhkeä kiihdytys.
2. Vauhdin huomaaminen liian kovaksi.
3. Hyvän vauhdin löytyminen.
4. Ryhdistäytyminen koska muka hyvä vauhti oli vain yrityksen puutetta.
5. Kohtien 3 ja 4 toistoa.
Jäähdyttely:
1. Käsien pistelyn ja keuhkojen sattumisen ihmettely.
2. Ajamisen uskomaton helppous.
3. Ajamisen uskomaton vaikeus, kun ei meinaa jaksaa kotimäkeä ylös.
Harjoituspäiväkirja:
Reilut 3 h maastofiksailua, välillä teknistä ja reipasta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti