Ei. Tänä viikonloppuna en mennyt kisaamaan Viitasaaren XCO:ta, vaikka olisin voinut. En mennyt myöskään Tour de Tampereen ajokoiraryhmään, vaikka olisin voinut vielä helpommin, ja siellä on aina ollut hauskaa.
Sen sijaan lähdimme Emilian kanssa kyläilemään. Siviilivaatteet reppuun, trikoot päälle, maantiepyörät alle ja itäisen Uudenmaan pikkuteille. Jotka onneksi olivat enimmäkseen kuivia, koska muuten olisi vituttanut.
Vaan kas, olikin myötätuuli. Sekä lauantaina sata kilometriä pohjoiseen että sunnuntaina sata kilometriä etelään.
Pysähdyimme Kellokoskella aivan upeassa kahvilassa, jossa ihmiset kunnioittivat alkavaa suvea juhlavaatteilla. Paitsi me kunnioitimme luomulimpparilla ja paclite-kuorilla. Ilta, yö, aamu ja lounas menivät lapsiperhetunnelmissa. Sitten pikkuteitä yllätyspikakyläilylle, lisää pikkuteitä, kahviloita ja kauppoja ja yksi liiterikirppis ja lopulta Planktonin torpan grillikauden avajaisiin hodarille.
Oli hyvä viikonloppu, joten en usko, että minussa on vikaa vaikken ajanut kilpaa. Mutta jonkinlaista laventumista lienee tapahtumassa siinä, millainen polkupyöräily & elämä kiinnostaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti