MTB-Siksak 2014: Varusteet

Varusteilla ei ole väliä. Väliä on vain sillä että tuntee ne ja osaa käyttää niitä.

Tätä periaatetta rikoin perinpohjaisesti, koska osaan ja uskallan. Kaksikymmentä vuotta yksinvaellusta Skandinavian erämaissa kaikkina vuodenaikoina opettaa toimivan minimalistiseen huolettomuuteen, missä huolettomuus tarkoittaa sekä suurta käyttövarmuutta että turhan pähkäilyn välttämistä.

Kuumottavin varusteisto oli kantosysteemi. Tilasin puolalaisesta pikkupajasta ison satulalaukun ja keskikokoisen tankolaukun. Satulalaukkuun meni varavaatteet ja makuupussi. Tankolaukkuun meni teltta ja sen edessä lököttävään pikkupussiin kilo herkkuja. En testannut laukkuja, mitä nyt vähän ajelin ympyrää Seinäjoen rautatieasemalla junaa odotellessa. Hämmästyttävää kyllä laukut toimivat.

Laukut etsivät paikkojaan Seinäjoen asemalla.

Tietysti tällaiset vaelluslaukut nostavat pyörän painopistettä ja painoa. Keulaa ja perää on raskaampi operoida ja mutkat pyrkivät menemään suoriksi, mutta nopeasti niihin tottui.

Laukut oli laadukkaasti ja toimivasti tehty eivätkä ne viikon reissulla osoittaneet kulumisen merkkejä. Laukut eivät hölskyneet ja ne oli helppo irrottaa. Huipputuote.

Pyöräkin kuumotti, koska Yetillä en ole vaelluksia ajanut. Se on silti speksattu kisahommien ohella jämäkkään vaelluskäyttöön ja toimi kuten piti. Kaksysäri rullaa mönkijäurilla ylivertaisesti, takajouston puute tarkoittaa kestävyyttä ja toimintavarmuutta ja 2 x 10 -vaihteiston koko skaalaa tarvittiin. Reissulla lisäsin ketjuun öljyä ja kiristin yhtä pinnaa leathermanilla, siinä kaikki. Ei flättejä, ei onnettomuuksia.

Reppuun laitoin makuualustan, keittiön ja ruoat. Ospreyn kevytreppuni on aiemmilla pyöräreissuilla hiertänyt selkäni verille, joten otin tietysti sen. Jeesusteippasin selkään lisätoppausta ja liukastepintaa. Toimi onneksi.

Vaatteina kevyt valikoima koeteltua ajokamaa, merinoa ja ikäloppu fleece. Paclite-kuori paskakeleille. Ei erikoisuuksia. Varpaita paleli jatkuva suossa rypeminen kisa-Sideillä viiden asteen lämmössä, joten onneksi mukaan sattui neopreeniset kengänsuojat. Ajohousuja oli kahdet, ja se oli hyvä koska toisista meni vaippa rullalle.

Makuualusta oli solumuovinen, taitettava munakennomallinen - käytettävyyden takia. Puhallettavat puhkeaa ja rullattavat on vittumaisia pakata. Pakkasin alustan reppuun selkää vasten pehmusteeksi.

Makuupussi oli ainoa fail. Vanha kesäpussini aka pierunkuori on tullut käyttöikänsä päähän eikä sillä oikein tarjennut nollakelissä telttailla. Siksi telttailin vähemmän kuin aioin. Olisi pitänyt ottaa kilo untuvaa.

Teltta oli tietysti uskollinen Hilleberg Akto. Ei kevyin eikä halvin vaan paras.

Akto Puksajärvellä.

Keittiönä kaasupoltin ja kattila. Ruokana halpismättöä kaupasta ja pari pakastekuivattua pussimuonaa.

Aamiaisen osa 2 eli mustikkakeitto.

Ei se niin monimutkaista ole. Kun on tehnyt kuutisenkymmentä pitkää vaellusta ja useita vaativia maastopyörävaelluksia. Jos haluaa opetella, kannattaa miettiä itse, kokeilla ja viilata. Mistään valmiista varustelistoista tai nettikokemuksista ei ole hyötyä.

Varusteiden puolesta tämä reissu oli varsin helppo, koska tankkasin Nuorgamissa ja Utsjoella. Kantosysteemiin olisi kyllä mahtunut viikonkin muonat varsin helposti. Makuualusta olisi joutunut repusta ulkoruokintaan ja toisen juomapullon paikalle olisi tullut roinaa.