Polvi on edelleen kipeä, kuuma ja turvoksissa. Antibiootti puree hiljalleen mutta eilen puoli kilometriä kävelyä tuntui typerältä.
Vaikuttaa siltä että lauantaina en aja elämäni vaativinta maastopyöräkilpailua. Pitäisi tänä kesänä vielä vaeltaa ja kalastaa ja ajaa pyörää, enkä halua tehdä polvinivelestäni ruosteista saranaa.
Talvella kun pikkusalilla väänsin yläkroppaa ja keskivartaloa, ajattelin Tahkon neljättä kierrosta. Talvilenkeillä kun varpaita paleli, mietin että mukavaa verrattuna siihen mitä on luvassa. Aina kun olen puskenut maantielenkin viimeisen tunnin pelkällä vedellä, olen miettinyt moottorin viritystä rasvakäyntiseksi Tahkoa varten. Koko MTB-Siksak oli tarkkaan kohdennettu harjoitusleiri, vuoden ainoa ja paras ja järkevin.
Saa nähdä mihin motivaatio nyt kohdistuu. Tilasin internetistä kalavehkeitä. Loppukesällä karkotan molemmat lukijani kuvilla jostain vitun sinteistä.
No voi scheisse! Varmasti järkevä päätös mutta ymmärrän että korpeaa ja lujasti. Tsemppiä, kyllä se motivaatio taas löytyy! t.Marko Saukko
VastaaPoistaTahkolla ajetaan 240 km taas 2 vuoden päästä . Tsemppii tervehtymiseen tai siis polven paranteluun . Kala kuvat on aina kivoja, sen takia ei lukemista lopeteta .
VastaaPoista